Taantuva laji
Kuukkelikannat ovat huvenneet olemattomiin eteläisestä Suomesta viimeisen 50 vuoden aikana. Syynä pidetään metsien nuortumista ja niiden pirstoutumista pieniksi saarekkeiksi. Eteläisimmät elinkykyiset populaatiot sinnittelevät Suupohjassa Närpiö-Vaasa akselilla ja idässä Pohjois-Karjalassa.
Koko Oulun lääni on jo harvan kannan aluetta, samoin Lounais-Lappi Pelloon saakka ja Rovaniemen seutu. Kuusamosta alkaa koko Itä-Lappiin ulottuva vahvan kannan alue. Ylläksen seutu kuuluu myös parhaimpiin Metsä-Lapin vyöhykkeen kuukkelitihentymiin. Utsjoen ylänkömailla ja Käsivarren Lapissa kuukkeli on ilmeisesti aina ollut harvinainen.
Lintuatlas
Suomen viimeisin lintuatlaskartoitus tehtiin v. 2006-2010. Siihen ja ns. linjalaskentoihin perustuen maamme kuukkelikannan vahvuudeksi arvioitiin 40 000-80 0000 paria. Edellisen lintuatlaksen arvio v. 1986-1989 oli varovaisempi: 30 000-50 000 paria. Viimeisessä atlaksessa kuukkeli tavattiin 1207 eri tutkimusruudussa (koko 10kmx10km). Lapin lääniin mahtuu noin tuhat ruutua.
Laskelmissa on Keski-Lapin osalta päädytty kuukkelitiheyteen 0.7 paria neliökilometrillä. Kuukkeliparin reviirin koko on noin kaksi neliökilometriä, mutta reviirien rajat eivät ole tarkkoja, ovat osittain päällekkäisiä. Reviirin kokoiselle alalle osuisi siis keskimäärin kolme kuukkelia.
Ylläksen kuukkelitiheys
Tarkastelin neljän eniten seuraamani ruudun (400 neliökilometriä) kuukkelimääriä Ylläsjärvi-Äkäslompolo alueella, sijainti on Kolarin ja Kittilän kunnissa. Suurimman osan kuukkeleista olen 10 vuoden aikana tavannut, mutta muutamien katvealueiden määärät jouduin arvioimaan. Lukurengastuksen avulla lintujen yksilöinti oli helppoa. Vuosien välinen kantojen luontainen vaihtelu toi omat haasteensa laskentaan.
Kuukkelikanta pysyi tutkimusjakson aikana vakaana. Ruokintapisteille saapui viime vuosinakin lopulta suunnilleen samat määrät lintuja, kuin 10 vuotta sitten. Toki yksilöt ja sukupolvet ehtivät usein moneen kertaan vaihtua. Osalla paikoista väliaikainen kannan hiipuminen johtui hiiripöllön saalistuksesta.
Talvikanta tällä neljän ruudun alalla oli noin 320 yksilöä tutkimuksen viimeisinä vuosina, jolloin todennäköisesti lähes kaikki reviirit olivat löytyneet. Pareiksi muunnettuna kuukkeleita löytyi siis vain 0.4 paria neliökilometrille. Lintuatlaksen päätelmissään käyttämän tiheysluvun korvaaminen 0.4:llä Keski-Lapissa antaa erinäisten laskutoimitusten jälkeen lopputuloksena Suomen kuukkelikannaksi 43 000 paria. Tähän lukuun edelleen mahtuu paljon virhemahdollisuuksia. Oma arvioni on, että viimeisen lintuatlaksen esittämä alaraja 40 000 on lähimpänä oikeaa lukua. Tarkistukset tähän vievät mielestäni arviota mielummin alaspäin.
Suomen kuukkelikanta
Taantuvasta suunnasta huolimatta Suomen kuukkelimäärä on yhä 30 000-40 000 paria. Kanta ilmeisesti edelleen jatkaa harvenemistaan eteläisten populaatioiden osalta. Vahvimman kannan alueella Keski-Lapissa kuukkelien määrä on pysynyt vakaana ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti täälläkin kanta on supistunut 50 vuoden takaiseen verrattuna, tosin siitä ei ole tarkempia tutkimustuloksia olemassa.
Kuuluisa lintumäärien tutkija Einari Merikallio on aikoinaan esittänyt Suomessa pesineen 1940-50-luvuilla 160 000 kuukkeliparia.
