Tässä tekstissä tarkastelen yksityiskohtia, joilla on merkitystä lähinnä vain lintujen rengastajille. Ehkä joku muukin on kiinnostunut siitä, miten kuukkelit on saatu merkittyä. Satunnaiselle kuukkelirengastajalle ei myöskään ole väliä millä ja miten linnut ottaa kiinni. Tilanne on toinen, kun pyydettävää on paljon ja aikaa on rajoitetusti, silloin kysytään tehokkuutta.
Verkkopyynti
Lintuverkolla pyynnin hylkäsin jo ensimmäisen kevään 2006 kokeilujen jälkeen monestakin syystä. Ensinnäkin verkkojen viritys ja pois keräily vie liiaksi aikaa. Toiseksi pyyntitapa on ristiriidassa lukurengastuksen idean kanssa: sen tavoite on, että lintu pyydystetään vain kerran elämässään, muuten se tunnistetaan etälukuna. Verkko ei valikoi kiinni jääviä yksilöitä, mikä muissa pyyntitavoissa on mahdollista. Pieni riski linnun loukkaantumiseen verkossa on olemassa, muulla tavoin kiinni otettuna sitä vaaraa ei ole.
Pyynti käsin
Kirjaimellisesti pelkin käsin pyydystettyjä yksilöitä on vain kymmenkunta. Kämmenelle syömään jääneen linnun jalkoihin tartutaan kevyellä sormiotteella. Käsin pyydetyiksi luetaan myös haavilla poimitut kuukkelit. Menetelmä toimii näin: Maahan jätetään niin iso makkaranpala, ettei lintu pysty viemään sitä mukanaan, vaan joutuu jäämään nokkimaan. Viiden metrin päästä kiikarilla on helppo lukea renkaiden tunnukset. Kun kaikki merkit on nähty ja kirjattu, alkaa renkaattomien pyynti. Kyykistyen asetetaan metrin vartinen haavi pystyyn makkaran viereen. Vanhat linnut usein uskaltavat syödä verkon vieressä, vaikka ovat kerran jääneet kiinni. Poikaslinnut lennähtävät jopa haavin varrelle istumaan, kunnes hyppäävät syömään. Haavi käännetään nopealla liikkeellä linnun päälle, jos se on renkaaton.
Nuorena (1-2kv) pyydetty kuukkeli ei pahastu rengastuksesta, vaan on heti valmis tulemaan haavin alle uudestaan syömään. Pidin pitkään lyömättömänä ennätyksenä Hangaskurun laavulla syksyllä 2008 rengastamaani lintua: se tuli takaisin syömään kädestä 20 minuutin kuluttua vapautuksesta. Paremmaksi laittoi kuitenkin kuukkeli A2N (kevään 2014 poikanen) Tunturijärven laavulla 17.1.2015. Se söi haavin katveessa vain 10 minuutin kuluttua!
Vanhana rengastettu kuukkeli närkästyy enemmän. Se komentaa joukkonsa pois paikalta usein ainakin kahden tunnin ajaksi. Myöhemmin seuraavina vuosinakin se suhtautuu vähän epäillen pyydykseen, haaviin tai katiskaan.
Katiska
Katiska on toinen nopea tapa pyytää kuukkelit rengastusta varten. Sen nielua on muutettu siten, että alareunassa on vain yksi holvimainen sisäänmenoaukko, josta lintu mahtuu kävelemään. Kuukkeli ei löydä tietä takaisin. Aukon suulle laitetaan ruokaa maahan, syödessään lintu näkee käytävän päässä keskellä katiskaa olevan lisää ruokaa.
Jälleen liikennettä pystyy valvomaan: Renkaat ehtii lukea kuukkelien pyöriessä katiskan ympärillä. Jos luettu merkitty lintu pyrkii sisään, voi sille heittää ison makaranpalan, jolloin se pysyy poissa pitkään eikä häiritse renkaattomien pyyntiä. Arempien yksilöiden kohdalla riittää, kun astuu lähemmäksi katiskaa, jolloin väärä yksilö ei uskalla mennä sisään, renkaattoman tullessa väistytään taas kauemmaksi.
Pieni osa kuukkeleista on niin varovaisia, että pyynti onnistuu vain autosta tai muusta piilosta tarkkaillen. Katiskaa ei saa jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Lintu saattaa nokkia metallisia verkonsilmiä ulos pyrkiessään, mikä voi vaurioittaa nokan tyveä.
Muutenkin parhaaksi taktiikaksi on muotoutunut tapa poistaa katiskaan mennyt lintu välittömästi. Sen rengastamisen aikana sitten seuraava menee sisään jne. Katiska kyllä pyytäisi useamman linnun kerralla uumeniinsa, mutta ei läheskään aina kaikkia. Vanhat linnut ovat älykkäämpiä löytämään katiskasta aukon pujahtaa sisään, usein nuoret seuraavat mallia. Jos kuitenkin poikaset ovat katiskassa ensin, saattavat vanhat linnut alkaa varovaisiksi. Tyhjä katiska pyytää vanhat yksilöt herkemmin.
Linnun poisto katiskasta kannattaa tehdä silloin, kun muut ovat kätkemässä ruokaa. Usein kuitenkin riittää, kun asettuu itse näköesteeksi, selkä lähipuussa odottavaan kuukkeliin päin.
Taktikointia
Kuten edellä jo kävi ilmi, kannattaa nuoret linnut pyydystää ensin. Kiinni otettu vanha lintu osaa vapauduttuaan viedä seurueensa pois, jolloin poikasia voi jäädä renkaitta. Se ei pysty kommunikoimaan muille paikalla oleville ryhmille, niiden pyynti voi jatkua normaalisti. Noin joka toinen kuukkeli päästää rengastuksen jälkeen lentoon päästessään varoitusäänen, mikä saattaa vaikeuttaa toimintaa. Jos hälytyksen tekee poikaslintu, ei sillä ole suurta merkitystä, siltä puuttuu uskottavuus. Tavakseni on tullut siirtää valmis yksilö sadan metrin päähän, varmuuden vuoksi. Jos vanha kuukkeli pääsee varoittamaan pyyntipaikalla, saa rengastukset siltä päivältä unohtaa. Vapautus 200 metrin päässä auttaa usein, antaa ainakin vähän lisäaikaa.
Nuoruus ja tyhmyys
Rohkean kuukkelinuorukaisen pyynti on helppoa haavilla. Katiskaan saman kesän poikanen voi mennä parin päivän aikana 10 kertaa. Näin kävi kesällä 2014 mökilläni, kun jatkoin katiskapyyntiä myös närhien rengastamiseksi. Vaikeaa oli, sama kuukkeli oli koko ajan katiskassa. Aivan kuin se olisi oppinut, että kiinni jäänti ei haittaa, vapautus tulee pian, syödään ensin. Toisinaan tapaa heikkolahjaisia poikasia, jotka tunninkin ajan pyrkivät katiskaan aukkoa löytämättä.
Kädestä syömään tulevat poikaset oppivat tavan vanhemmilta, käyttäytymisen malli siirtyy seuraaviin sukupolviin. Rohkeus on usein silkkaa tyhmyyttä: kerran helmikuun pakkasilla Kittilän Sumupuljussa viheltelyn kutsumina tuli neljä kuukkelia syömään; emot lensivät varovaisina puihin parinkymmen metrin päähän, toinen poikanen laskeutui suksisauvani päähän kädelle, toinen jäi roikkumaan takin rinnuksiin.
Metsässä etenevän kuukkeliparven saa pysähtymään syömään vain, jos tavoittaa ensin kärjessä kulkevat vanhat linnut. Peräpään nuori lintu ei ymmärrä, että heitetty ruokapala on syötävää. Jos lintu vahingossa ruokaa osaa ottaa mukaansa, se ei osaa löydöstään viestittää muille. Tai sitä ei uskota.
Nuori kuukkeli hahmottaa rengastuksen kuuluvan elämään, se ei kiinnitä renkaisiinsa juuri mitään huomiota. Vanha lintu saattaa tutkia jalkojaan lähipuussa tunninkin ajan, vasta sitten palaa syömään.
Vanhalle kuukkelille jää helposti epäluulo pyyntilaitteisiin, nuorena kiinni otettu ei samaa varovaisuutta opi.
torstai 29. tammikuuta 2015
torstai 22. tammikuuta 2015
Parhaat kuukkelipaikat
Top-10-lista Ylläksen seudun vilkkaimmista kuukkelikohteista olisi voinut muotoutua erilaiseksi, kuin mitä nyt on esittää. Sattumalla on iso osuus listalle pääsyssä. Lähes mikä vain muukin paikka olisi voinut tulla mukaan, jos ruokintaa ja seurantaa olisi ollut saman veroisesti.
Puolet kohteista (5) on sellaisia, joissa turistit olivat ruokkineet kuukkeleita jo ennen tutkimuksen alkua. Neljä paikkaa on metsään perustamillani ruokinnoilla, lisäksi oma mökki on listalla korkealla, koska siellä kuukkeli-liikenteen seuranta on jatkuvaa ja ruokinta on ympärivuotista (kesällä ruuantähteet).
1. KESÄNGIN KEIDAS. Kolari Äkäslompolo. Koordinaatit 7503888 / 3383496.
Paikalla olen rengastanut 49 kuukkelia. Lisäksi eri suunnista (Kesänginlehto, Latvamaja) kahden kilometrin päästä on vierailijoina käynyt 8 muuta lintua. Sijainti Ylläs- ja Kesänkitunturien välisessä solassa tekee paikasta vilkasliikenteisen linnustollisesti. Lisäksi Kesänkijärvi ohjaa molemmilta rannoiltaan vaeltajia järven itäpäähän, keitaalle. Paikalla on pitkät perinteet kuukkelien ruokinnassa latukahvilan pihassa ja läheisellä laavulla. Alkuperäisen laavun paikka on vähän muuttunut tutkimuksen aikana. Alussa latukahvilan pihan nuotiopaikka oli suositumpi ja kuukkelit hakivat ruokaa terassien pöydistä. Uuden laavun myötä kuukkeleita liikkuu nyt enemmän sen ympärillä metsän laidassa. Välimatka näillä tulisijoilla on vain 120 metriä näköetäisyydellä, joten linnut vaihtavat paikkaa ruokatarjoilua vertaillen.
Ensimmäiset neljä kuukkelia rengastin Keitaalla 18.3.2006. Viimeksi olen merkinnyt kesän 2014 poikasen laavulla 4.10.2014. Parhaina kevätpäivinä paikalla voi lukea yli 15 kuukkelin renkaat. Missä muut ovat? Viittaan kuukkelin keskimääräisesti lyhyeen elinikään, palataan siihen joskus.
Lähimmältä autotieltä (Kesänkijärven länsipää) on paikalle matkaa 2 km kävellen tai hiihtäen.
2. HYYVEROVA. Kolari Luosu. 7496000 / 3378550. Ylläsjärvi-Hannukainen maantie.
Paikalla olen rengastanut 46 kuukkelia. Ruokintaa kohteessa ei ole muuten, kuin syksyisin hetken lintujen kontrolloinnin ajan. Ympäristö on mäntykankainen vaaranrinne talousmetsässä. Lähin kuukkelien ruokintapaikka on Luosujärven rannan latukahvilan pihassa, mutta siellä asioivat linnut eivät ole samoja paria poikkeusta lukuunottamatta. Luosun kylän ympäristö on erinomaista kuukkeliseutua: järven rannassa ja Niesakeron tien varressa alle 2 km:n etäisyydellä olen rengastanut 33 muuta kuukkelia.
Vanhimmat rengaslinnut Hyyverovassa on merkitty 30.9.2006, uusimmat viisi yksilöä 8.8.2014.
3. KAHVIKEIDAS. Kolari Yllästunturi. 7499750 / 3384199. Laavu Iso-Ylläksen laskettelukeskuksesta (2km) lähtevän ladun/retkeilyreitin varrella.
Paikalla olen rengastanut 43 kuukkelia. Retkeilijöiden tarjoamaa ruokaa lienee ympärivuotisesti, mutta varmimmin kuukkelit ovat laavulla maalis-huhtikuussa. Puuraja tunturissa on lähellä, linnut tulevat ilmeisesti keväisin melko kaukaa laaksosta. Moni kuukkeli tulee syömään kädestä. Kaikki 43 yksilöä olen poiminut käsin rengastettavaksi.
Koko tutkimuksen kuukkeli nro 2:n otin kiinni Kahvikeitaalla 11.2.2006. Keväällä 2014 paikalla näkyi vain rengastettuja kuukkeleita (5).
4. TUNTURIJÄRVI. Kolari Yllästunturi. 7499135 / 3379000. Laavu ladun varressa, Ylläs-Äkäslompolo laskettelukeskuksesta on matkaa noin 4 km.
Paikalla olen rengastanut 42 kuukkelia, eniten tutkimuksen alkuvuosina. Sitten Uuttu-Kallen myyntikioski lopetettiin ja kuukkeli-liikenne alkoi hiipua, ruuan tarjonta väheni. Nyt laavun vieressä on uusi myyntipiste, mikä hyödyttänee jatkossa lintujakin. Syksyllä 2014 en tavoittanut alueen kuukkeleita lainkaan, mutta nyt alkuvuoden 2015 tulilla on käynyt viisi kuukkelia.
5. LUOSUPIRTTI. Kolari Luosujänkäntie. 7490106 / 3381893. Oma mökki Ylläsjärvi-Kurtakko tieltä 1km oikealle Luosujänkänsaajoon.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Lisäksi muita vierailee satunnaisesti, ne on merkitty maantien varrella alle 2 km päässä. Luettuja lukurenkaita (kontrolleja) kertyy luonnollisesti eniten täällä ympärivuotisen tarkkailun myötä. Kaikki havainnointi käy ikkunalasin läpi, joten mökkini kuukkelit eivät ole päässeet kesyyntymään, lentävät kauemmaksi ruuan lisäyksen ajaksi.
Kuukkelit ovat poissa vain pesimisajan. Juhannuksen tienoilla emot tuovat yöllä poikasensa opiskelemaan ruokintapaikalla asiointia.
Ensimmäinen rengastus mökillä oli 24.3.2007, jolloin kuukkelikoiras P24 maantien varrelta Palokannontievasta toi uuden parinsa ruokinnalle. Naaras sai lukurenkaan P65. Tuoreimmat renkaat ovat kesältä 2014, jolloin mökille tuotiin kolme poikasta.
Vuoden 2015 alussa syömässä kulkee seitsemän kuukkelia kahdessa eri seurueessa. Mukana ovat nuo kolme sisarusta, mutta eri vanhempien mukana. Kuukkelipari ei kesän jälkeen kuljeta mukanaan kuin enintään kahta poikasta. Palaan aiheeseen tarkemmin joskus.
6. TIURASELKÄ. Muonio. 7512100 / 3379300 . Äkäslompolosta Tiurajärvelle kulkeva tie.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Satunnaisesti tien varrelle perustetulla rasvaruokinnalla on yllättävän paljon kuukkeleita. Syynä lienee vanha poroerotusaita, jonka teurasjätteiden houkuttamina kuukkelit ovat alunperin tottuneet tulemaan kankaalle.
Muualla rengastettuja en ole tässä tavannut, mutta Tiuraselässä rengastettuja kuukkeleita voi nähdä läheisessä Elämanluukun latukahvilassa.
Vanhin rengastus on 26.11.2006 ja uusimmat 4.10.2014, jolloin paikalle tuli viisi kuukkelia viheltämällä eikä ruokintaa tarvinnut laittaa.
7. PEURAKALTIO. Muonio. 7516446 / 3380017. Tiurajärveltä kohti Kittilää johtava tie Aakenustunturin pohjoispuolella.
Paikalla olen rengastanut 36 kuukkelia. Latukahvilan pihassa on toisinaan ruokintaa linnuille, mutta varmemmin kuukkeleita tulee paikalle vasta, kun rasvaa on ollut tarjolla muutaman päivän. Keväisin lintuja tapaa helpoimmin, 30.3.2014 oli 10 kuukkelia paikalla. Viimeisin rengastus on 30.8.2014, jolloin kämpällä oli neljä lintua.
8. NIESAKERONTIE. Kolari. 7494880 / 3376852. Luosujärveltä kohti etelää lähtevä metsäautotie.
Paikalla olen rengastanut 27 kuukkelia. Luosun kylän itäpuolelta Hyyverovasta (vrt.edellä) ei yksikään kuukkeli ole tähän osunut. Luoteen suunnassa Luosuvaarassa (1,5 km) rengastetuista on kaksi lintua käynyt tässä. Alue on hakattuja tai nuoria männiköitä. Kuukkelien ruokintaa ei paikalla ole kuin pyyntitilanteessa.
Tuorein rengastus on 17.8.2014, kuukkeleita oli seitsemän kahdessa eri ryhmässä. Mukana oli vanha koiras P16, silloin +9kv (yli 9 kalenterivuotta vanha , 15.10.2006 rengastettu).
9. ÄKÄSMYLLY. Muonio. 7519920 / 3377139. Tiurajärveltä pohjoiseen johtava tie. Paikalla olen rengastanut 24 kuukkelia. Laavu ja latukahvila. Turistien suosima tutustumiskohde. Autotie kulkee lähes perille asti. Pysyvämmin ei lintujen ruokintaa ole, mutta kuukkelit tulevat herkästi katsastamaan retkeilijöiden eväät. Lähialueilla en ole muualla kuukkeleita rengastanut, joten vain samalla paikalla merkattuja tapaa.
Ensimmäinen rengastus oli 28.3.2006, naaras NF7, joka lienee elossa vieläkin. Viimeisin havaintoni on 8.3.2014, jolloin neljän vanhan kuukkelin mukana oli kolme kesän 2013 poikasta.
10. LATVAMAJA. Kittilä. 7503828 / 3385294. Kesänkitunturin itälaita. Kesänkijärven länsipäästä tulee hiihtomatkaa 5 km. Latukahvila.
Paikalla olen rengastanut 21 kuukkelia. Alkuaikoina pihassa oli myös laavu, jonka tulilta kuukkelit hakivat evästä hiihtäjiltä. Laavu ja tulipaikka on sittemmin hävitetty, kuukkelia ei enää yhtä helposti kohtaa turistien ruokailun siirryttyä täysin sisätiloihin.
Vanhin rengastus oli 12.3.2006, viimeisin 4.10.2014, jolloin kolme kuukkelia tuli viheltäessä pihaan.
Muut kuukkelipaikat
Tutkimusalueella näillä 10 parhaalla paikalla olen rengastanut 26% kuukkeleistani. Kaikkiaan listalla on 125 eri pyyntipistettä, hyviä ovat ne muutkin. Satsaus tutkimukseen on ollut vähäistä reviireillä, joilla on kertynyt vain pari rengastusta. Seuraavina listalla ovat kohteet, joissa olen merkinnyt 20 kuukkelia. Niitä näyttää olevan kuusi. Mutta Top-10 riittäköön esittelyksi.
Puolet kohteista (5) on sellaisia, joissa turistit olivat ruokkineet kuukkeleita jo ennen tutkimuksen alkua. Neljä paikkaa on metsään perustamillani ruokinnoilla, lisäksi oma mökki on listalla korkealla, koska siellä kuukkeli-liikenteen seuranta on jatkuvaa ja ruokinta on ympärivuotista (kesällä ruuantähteet).
1. KESÄNGIN KEIDAS. Kolari Äkäslompolo. Koordinaatit 7503888 / 3383496.
Paikalla olen rengastanut 49 kuukkelia. Lisäksi eri suunnista (Kesänginlehto, Latvamaja) kahden kilometrin päästä on vierailijoina käynyt 8 muuta lintua. Sijainti Ylläs- ja Kesänkitunturien välisessä solassa tekee paikasta vilkasliikenteisen linnustollisesti. Lisäksi Kesänkijärvi ohjaa molemmilta rannoiltaan vaeltajia järven itäpäähän, keitaalle. Paikalla on pitkät perinteet kuukkelien ruokinnassa latukahvilan pihassa ja läheisellä laavulla. Alkuperäisen laavun paikka on vähän muuttunut tutkimuksen aikana. Alussa latukahvilan pihan nuotiopaikka oli suositumpi ja kuukkelit hakivat ruokaa terassien pöydistä. Uuden laavun myötä kuukkeleita liikkuu nyt enemmän sen ympärillä metsän laidassa. Välimatka näillä tulisijoilla on vain 120 metriä näköetäisyydellä, joten linnut vaihtavat paikkaa ruokatarjoilua vertaillen.
Ensimmäiset neljä kuukkelia rengastin Keitaalla 18.3.2006. Viimeksi olen merkinnyt kesän 2014 poikasen laavulla 4.10.2014. Parhaina kevätpäivinä paikalla voi lukea yli 15 kuukkelin renkaat. Missä muut ovat? Viittaan kuukkelin keskimääräisesti lyhyeen elinikään, palataan siihen joskus.
Lähimmältä autotieltä (Kesänkijärven länsipää) on paikalle matkaa 2 km kävellen tai hiihtäen.
2. HYYVEROVA. Kolari Luosu. 7496000 / 3378550. Ylläsjärvi-Hannukainen maantie.
Paikalla olen rengastanut 46 kuukkelia. Ruokintaa kohteessa ei ole muuten, kuin syksyisin hetken lintujen kontrolloinnin ajan. Ympäristö on mäntykankainen vaaranrinne talousmetsässä. Lähin kuukkelien ruokintapaikka on Luosujärven rannan latukahvilan pihassa, mutta siellä asioivat linnut eivät ole samoja paria poikkeusta lukuunottamatta. Luosun kylän ympäristö on erinomaista kuukkeliseutua: järven rannassa ja Niesakeron tien varressa alle 2 km:n etäisyydellä olen rengastanut 33 muuta kuukkelia.
Vanhimmat rengaslinnut Hyyverovassa on merkitty 30.9.2006, uusimmat viisi yksilöä 8.8.2014.
3. KAHVIKEIDAS. Kolari Yllästunturi. 7499750 / 3384199. Laavu Iso-Ylläksen laskettelukeskuksesta (2km) lähtevän ladun/retkeilyreitin varrella.
Paikalla olen rengastanut 43 kuukkelia. Retkeilijöiden tarjoamaa ruokaa lienee ympärivuotisesti, mutta varmimmin kuukkelit ovat laavulla maalis-huhtikuussa. Puuraja tunturissa on lähellä, linnut tulevat ilmeisesti keväisin melko kaukaa laaksosta. Moni kuukkeli tulee syömään kädestä. Kaikki 43 yksilöä olen poiminut käsin rengastettavaksi.
Koko tutkimuksen kuukkeli nro 2:n otin kiinni Kahvikeitaalla 11.2.2006. Keväällä 2014 paikalla näkyi vain rengastettuja kuukkeleita (5).
4. TUNTURIJÄRVI. Kolari Yllästunturi. 7499135 / 3379000. Laavu ladun varressa, Ylläs-Äkäslompolo laskettelukeskuksesta on matkaa noin 4 km.
Paikalla olen rengastanut 42 kuukkelia, eniten tutkimuksen alkuvuosina. Sitten Uuttu-Kallen myyntikioski lopetettiin ja kuukkeli-liikenne alkoi hiipua, ruuan tarjonta väheni. Nyt laavun vieressä on uusi myyntipiste, mikä hyödyttänee jatkossa lintujakin. Syksyllä 2014 en tavoittanut alueen kuukkeleita lainkaan, mutta nyt alkuvuoden 2015 tulilla on käynyt viisi kuukkelia.
5. LUOSUPIRTTI. Kolari Luosujänkäntie. 7490106 / 3381893. Oma mökki Ylläsjärvi-Kurtakko tieltä 1km oikealle Luosujänkänsaajoon.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Lisäksi muita vierailee satunnaisesti, ne on merkitty maantien varrella alle 2 km päässä. Luettuja lukurenkaita (kontrolleja) kertyy luonnollisesti eniten täällä ympärivuotisen tarkkailun myötä. Kaikki havainnointi käy ikkunalasin läpi, joten mökkini kuukkelit eivät ole päässeet kesyyntymään, lentävät kauemmaksi ruuan lisäyksen ajaksi.
Kuukkelit ovat poissa vain pesimisajan. Juhannuksen tienoilla emot tuovat yöllä poikasensa opiskelemaan ruokintapaikalla asiointia.
Ensimmäinen rengastus mökillä oli 24.3.2007, jolloin kuukkelikoiras P24 maantien varrelta Palokannontievasta toi uuden parinsa ruokinnalle. Naaras sai lukurenkaan P65. Tuoreimmat renkaat ovat kesältä 2014, jolloin mökille tuotiin kolme poikasta.
Vuoden 2015 alussa syömässä kulkee seitsemän kuukkelia kahdessa eri seurueessa. Mukana ovat nuo kolme sisarusta, mutta eri vanhempien mukana. Kuukkelipari ei kesän jälkeen kuljeta mukanaan kuin enintään kahta poikasta. Palaan aiheeseen tarkemmin joskus.
6. TIURASELKÄ. Muonio. 7512100 / 3379300 . Äkäslompolosta Tiurajärvelle kulkeva tie.
Paikalla olen rengastanut 38 kuukkelia. Satunnaisesti tien varrelle perustetulla rasvaruokinnalla on yllättävän paljon kuukkeleita. Syynä lienee vanha poroerotusaita, jonka teurasjätteiden houkuttamina kuukkelit ovat alunperin tottuneet tulemaan kankaalle.
Muualla rengastettuja en ole tässä tavannut, mutta Tiuraselässä rengastettuja kuukkeleita voi nähdä läheisessä Elämanluukun latukahvilassa.
Vanhin rengastus on 26.11.2006 ja uusimmat 4.10.2014, jolloin paikalle tuli viisi kuukkelia viheltämällä eikä ruokintaa tarvinnut laittaa.
7. PEURAKALTIO. Muonio. 7516446 / 3380017. Tiurajärveltä kohti Kittilää johtava tie Aakenustunturin pohjoispuolella.
Paikalla olen rengastanut 36 kuukkelia. Latukahvilan pihassa on toisinaan ruokintaa linnuille, mutta varmemmin kuukkeleita tulee paikalle vasta, kun rasvaa on ollut tarjolla muutaman päivän. Keväisin lintuja tapaa helpoimmin, 30.3.2014 oli 10 kuukkelia paikalla. Viimeisin rengastus on 30.8.2014, jolloin kämpällä oli neljä lintua.
8. NIESAKERONTIE. Kolari. 7494880 / 3376852. Luosujärveltä kohti etelää lähtevä metsäautotie.
Paikalla olen rengastanut 27 kuukkelia. Luosun kylän itäpuolelta Hyyverovasta (vrt.edellä) ei yksikään kuukkeli ole tähän osunut. Luoteen suunnassa Luosuvaarassa (1,5 km) rengastetuista on kaksi lintua käynyt tässä. Alue on hakattuja tai nuoria männiköitä. Kuukkelien ruokintaa ei paikalla ole kuin pyyntitilanteessa.
Tuorein rengastus on 17.8.2014, kuukkeleita oli seitsemän kahdessa eri ryhmässä. Mukana oli vanha koiras P16, silloin +9kv (yli 9 kalenterivuotta vanha , 15.10.2006 rengastettu).
9. ÄKÄSMYLLY. Muonio. 7519920 / 3377139. Tiurajärveltä pohjoiseen johtava tie. Paikalla olen rengastanut 24 kuukkelia. Laavu ja latukahvila. Turistien suosima tutustumiskohde. Autotie kulkee lähes perille asti. Pysyvämmin ei lintujen ruokintaa ole, mutta kuukkelit tulevat herkästi katsastamaan retkeilijöiden eväät. Lähialueilla en ole muualla kuukkeleita rengastanut, joten vain samalla paikalla merkattuja tapaa.
Ensimmäinen rengastus oli 28.3.2006, naaras NF7, joka lienee elossa vieläkin. Viimeisin havaintoni on 8.3.2014, jolloin neljän vanhan kuukkelin mukana oli kolme kesän 2013 poikasta.
10. LATVAMAJA. Kittilä. 7503828 / 3385294. Kesänkitunturin itälaita. Kesänkijärven länsipäästä tulee hiihtomatkaa 5 km. Latukahvila.
Paikalla olen rengastanut 21 kuukkelia. Alkuaikoina pihassa oli myös laavu, jonka tulilta kuukkelit hakivat evästä hiihtäjiltä. Laavu ja tulipaikka on sittemmin hävitetty, kuukkelia ei enää yhtä helposti kohtaa turistien ruokailun siirryttyä täysin sisätiloihin.
Vanhin rengastus oli 12.3.2006, viimeisin 4.10.2014, jolloin kolme kuukkelia tuli viheltäessä pihaan.
Muut kuukkelipaikat
Tutkimusalueella näillä 10 parhaalla paikalla olen rengastanut 26% kuukkeleistani. Kaikkiaan listalla on 125 eri pyyntipistettä, hyviä ovat ne muutkin. Satsaus tutkimukseen on ollut vähäistä reviireillä, joilla on kertynyt vain pari rengastusta. Seuraavina listalla ovat kohteet, joissa olen merkinnyt 20 kuukkelia. Niitä näyttää olevan kuusi. Mutta Top-10 riittäköön esittelyksi.
torstai 15. tammikuuta 2015
Närhi ei ole kuukkelin kilpailija
Toistuvasti saa eri lähteistä lukea, miten närhi kilpailee kuukkelin kanssa. Jopa spekuloidaan närhen syrjäyttävän kuukkeleita elinpiiriltään. Näissä heitoissa ei esitetä mitään faktoja. Olenkin omien havaintojeni pohjalta tullut siihen tulokseen, että kyse on vilkkaasta mielikuvituksesta.
Närhi ja kuukkeli eivät ekologisessa mielessä ole toistensa kilpailijoita. Eivät varis ja harakkakaan ole, vaikka mielellään nappaavat ruokapalan toistensa nokan edestä. Varislintujen keskinäiset suhteet ovat kaikki varsin neutraaleja eikä närhi/kuukkeli-pari tee tässä poikkeusta.
Etelä-Suomessa närhet ovat asuttaneet kuukkelireviireitä vuosisatojen ajan, kuukkelit hävisivät vasta, kun metsät pirstottiin pieniksi saarekkeiksi.
Närhi kuukkelin oppipoikana
Närhet kulkevat syksyisin ja talvisin mielellään kuukkelien matkassa. Lapissa närhi on nopeasti yleistynyt ruokintapaikoilla viimeisen 10 vuoden aikana. Usein lajit saapuvat ruokinnalle samanaikaisesti, mikä kertoo yhdessä liikkumisesta. Närhet tosin arempina jäävät usein taustalle tarkkailemaan tilannetta kuukkelien ruokaillessa, jos ihminen on paikalla. Metsämaastossa rasvaruokinnoilla kuukkeleita rengastettaessa närhet tyytyvät rääkkymään näkymättömissä kauempana.
Kuukkeli tuntee reviirinsä ruokapaikat perinpohjaisesti, närhi näyttää tietävän tämän ja siksi seuraa mukana. Osa närhistä on syksyisiä vaeltajia, joilla ei ole minkäänlaista paikallistuntemusta.
Närhet ruokavarastoilla
Molemmat lajit keräävät varastoja ruokintapaikoilta ja haaskoilta. Närhi kätkee ruokaa puiden alaosaan, rungon koloihin, oksien hankaan ja usein maahan puun tyvelle. Kuukkeli pyörittelee sylkensä avulla ruuasta pallon, minkä se kiinnittää korkealle puuhun, oksan viimeisen vuosikasvun kärkeen, usein sen alapinnalle. Närhi painaa 100 g kuukkelia enemmän. Hento oksankärki taipuu liikaa sen alla eikä närhi pysty tasapainoilemaan siinä niin kauaa, että saisi herkkupalan ryövättyä. Kaikki näkemäni yritykset ovat olleet toivottomia.
Usein kuukkeli lähtee kuljettamaan liian suurta annosta kerralla. Silloin närhi syöksyy perään. Se odottaa palan putoavaksi, kuten usein käykin, jolloin se nopeasti ehtii napata saaliin itselleen. Närhi ei häiritse kuljetusta enempää, se ei lennä päin kuukkelia eikä väkivalloin yritä ryöstöä.
Närhen agressiivista käytöstä kuukkelia kohtaan en ole koskaan nähnyt. Toisinaan närhi änkeää pyyntitilanteessa ahtaaseen katiskaan kuukkelin kanssa. Edes silloin ahdistuneena närhi ei koske kuukkeliin. Isoa kokoaan hyödyntäen närhi toki hätistelee kuukkelit pois ruokapalan päältä. Kuukkeli väistää vain vähän osoittaen, ettei sinänsä pelkää närheä.
Alistuva närhi
Mökkini ruokinnalla alkuaikoina kuukkeli väistyi sivuun rasvapötköltä närhen lentäessä kohti. Kovana pakkastalvena kuukkelit oppivat säästämään energiaa. Närhen syöksyessä päin, ne painautuivat tiukasti kiinni rasvapalaan, närhi joutui viime hetkessä kiepsauttamaan itsensä maahan. Kuukkelit söivät sitten ensin kyllästymiseen asti, vasta sitten sai närhi vuoron. Kerran opittuaan närhen väistämisen olevan turhaa, kuukkelit eivät enää ole päästäneet närhiä etuilemaan. Joskus ne mahtuvat ruokailemaan yht´aikaa rasvapalan molemmin puolin.
Närhi ja kuukkelin poikastuotto
Vertailin tutkimusaineistostani närhien matkassa ja ilman niitä liikkuvien kuukkelien poikastuottoa. Mukaan otin ne ruokintapaikat, joilta olen rengastanut 130 närheä. Vertailuryhmän kuukkelireviireillä en ole kuullut edes närhien ääniä. Syksyinen kuukkelien poikasmäärä (1kv) oli ryhmillä keskimäärin sama.
Närhi ei hävitä kuukkelin pesiä. Kuten ei variskaan harakanpesiä.
Närhi ja kuukkeli eivät ekologisessa mielessä ole toistensa kilpailijoita. Eivät varis ja harakkakaan ole, vaikka mielellään nappaavat ruokapalan toistensa nokan edestä. Varislintujen keskinäiset suhteet ovat kaikki varsin neutraaleja eikä närhi/kuukkeli-pari tee tässä poikkeusta.
Etelä-Suomessa närhet ovat asuttaneet kuukkelireviireitä vuosisatojen ajan, kuukkelit hävisivät vasta, kun metsät pirstottiin pieniksi saarekkeiksi.
Närhi kuukkelin oppipoikana
Närhet kulkevat syksyisin ja talvisin mielellään kuukkelien matkassa. Lapissa närhi on nopeasti yleistynyt ruokintapaikoilla viimeisen 10 vuoden aikana. Usein lajit saapuvat ruokinnalle samanaikaisesti, mikä kertoo yhdessä liikkumisesta. Närhet tosin arempina jäävät usein taustalle tarkkailemaan tilannetta kuukkelien ruokaillessa, jos ihminen on paikalla. Metsämaastossa rasvaruokinnoilla kuukkeleita rengastettaessa närhet tyytyvät rääkkymään näkymättömissä kauempana.
Kuukkeli tuntee reviirinsä ruokapaikat perinpohjaisesti, närhi näyttää tietävän tämän ja siksi seuraa mukana. Osa närhistä on syksyisiä vaeltajia, joilla ei ole minkäänlaista paikallistuntemusta.
Närhet ruokavarastoilla
Molemmat lajit keräävät varastoja ruokintapaikoilta ja haaskoilta. Närhi kätkee ruokaa puiden alaosaan, rungon koloihin, oksien hankaan ja usein maahan puun tyvelle. Kuukkeli pyörittelee sylkensä avulla ruuasta pallon, minkä se kiinnittää korkealle puuhun, oksan viimeisen vuosikasvun kärkeen, usein sen alapinnalle. Närhi painaa 100 g kuukkelia enemmän. Hento oksankärki taipuu liikaa sen alla eikä närhi pysty tasapainoilemaan siinä niin kauaa, että saisi herkkupalan ryövättyä. Kaikki näkemäni yritykset ovat olleet toivottomia.
Usein kuukkeli lähtee kuljettamaan liian suurta annosta kerralla. Silloin närhi syöksyy perään. Se odottaa palan putoavaksi, kuten usein käykin, jolloin se nopeasti ehtii napata saaliin itselleen. Närhi ei häiritse kuljetusta enempää, se ei lennä päin kuukkelia eikä väkivalloin yritä ryöstöä.
Närhen agressiivista käytöstä kuukkelia kohtaan en ole koskaan nähnyt. Toisinaan närhi änkeää pyyntitilanteessa ahtaaseen katiskaan kuukkelin kanssa. Edes silloin ahdistuneena närhi ei koske kuukkeliin. Isoa kokoaan hyödyntäen närhi toki hätistelee kuukkelit pois ruokapalan päältä. Kuukkeli väistää vain vähän osoittaen, ettei sinänsä pelkää närheä.
Alistuva närhi
Mökkini ruokinnalla alkuaikoina kuukkeli väistyi sivuun rasvapötköltä närhen lentäessä kohti. Kovana pakkastalvena kuukkelit oppivat säästämään energiaa. Närhen syöksyessä päin, ne painautuivat tiukasti kiinni rasvapalaan, närhi joutui viime hetkessä kiepsauttamaan itsensä maahan. Kuukkelit söivät sitten ensin kyllästymiseen asti, vasta sitten sai närhi vuoron. Kerran opittuaan närhen väistämisen olevan turhaa, kuukkelit eivät enää ole päästäneet närhiä etuilemaan. Joskus ne mahtuvat ruokailemaan yht´aikaa rasvapalan molemmin puolin.
Närhi ja kuukkelin poikastuotto
Vertailin tutkimusaineistostani närhien matkassa ja ilman niitä liikkuvien kuukkelien poikastuottoa. Mukaan otin ne ruokintapaikat, joilta olen rengastanut 130 närheä. Vertailuryhmän kuukkelireviireillä en ole kuullut edes närhien ääniä. Syksyinen kuukkelien poikasmäärä (1kv) oli ryhmillä keskimäärin sama.
Närhi ei hävitä kuukkelin pesiä. Kuten ei variskaan harakanpesiä.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Kuukkeli ja hiiripöllö
Lapin kuukkelit pitävät päävihollisenaan hiiripöllöä. Yleisenä ja päivällä aktiivisena pöllönä lajien kohtaamisia on useimmin. Muutkin pöllöt voivat iskeä kuukkeliin, toisinaan kuulee kuvauksia piskuisen varpuspöllön saalistuksesta pihapiirissä. Harvoin pääsee todistamaan hiiripöllön hyökkäystä. Yleensä näiden lajien kohdatessa kuukkelit hätistelevät joukkovoimalla pöllöä kauemmaksi.
Hiiripöllövuosi 2011
Lapissa koettiin ennätysmäinen hiiripöllöjen esiintyminen neljä vuotta sitten. Vuodesta 2015 odotetaan samankaltaista pöllövuotta. Myyriä, hiiriä ja sopuleita hyvinä vuosina riittää. Silloin pöllöt eivät lintuja pyydystä. Kävin v.2011 tutkimusalueella 30:lla hiiripöllön pesäpaikalla, missään ei näkynyt jäänteitä saalistetuista linnuista.
Tiheäksi noussut myyräkanta aina myös romahtaa alas. Näin kävi talvella 2011-2012. Ravinnon huvetessa suurin osa pöllöistä vaelsi muualle. Osa jäi nälkätalveksi sinnittelemään. Nyt kelpasi vaikkapa kuukkeli hengenpitimeksi.
Itse olen päässyt vain kerran näkemään hiiripöllön pyydystävän kuukkelia kevättalvella 2012 Kesängin laidassa. Sen syöksy kuukkeliparveen käy salamannopeasti. Tiira-havaintojärjestelmässä näkee usein merkintöjä hiiripöllöstä kuukkelia jahtaamassa.
Kuukkelikato
Hangaskurun laavu Muonion puolella oli tutkimuksen alussa parhaita kuukkelipaikkoja. Siellä saattoi keväisin lukea jopa 12 kuukkelia päivässä. Hiiripöllöpari asettui paikalle pesimään v.2009 ja kasvatti poikasensa poikkeuksellisesti kolme vuotta peräkkäin samalla reviirillä. Seurauksena oli kuukkelien täydellinen häviäminen lähes kilometrin säteeltä. Muualtakaan näitä lintuja (20 rengastettua) en ole tavoittanut, lienevät tulleet syödyiksi. Joko v.2015 kuukkeli pystyy palaamaan laavulle turistien iloksi?
Yleensä hiiripöllö pesii vain kerran samalla paikalla. Silti niiden vaikutus näkyi heti keväällä 2012 monin paikoin, eniten kuukkeleita katosi seurannasta juuri silloin.
Hiiripöllö ruokinnalla
Kuukkeli ei pysty ruokailemaan, jos hiiripöllö istuu lähellä. Se on ensin ajettava pois. Varoituskiljaisut ja rähisevät karheat äänet paljastavat syyn ruokailun keskeytymiseen. Toisin kuin haukat, pöllö päästää ihmisen aivan viereen katsomaan esitystä. Kuukkelit syöksyilevät ärhennellen aivan pöllön pään vierestä tai istuvat viereisellä oksalla rääkkymässä.
Toisinaan soisi käräjien jo päättyvän, jotta kuukkelit pääsevät syömään ja näyttämään renkaansa. Silloin hätistelen itsekin pöllöä loitommaksi. Lopulta hiiripöllö vaihtaa paikkaa yli 200 metrin päähän, jolloin kuukkelit rauhoittuvat ja palaavat ruokinnalle.
Muut petolinnut
Kotkille kuukkeli on liian pieni ja vaikeasti kiinni otettava kohde. Sitä ei koskaan näy saalistähteissä.
Kanahaukalle teoriassa sopisi, mutta käytännössä ei. Kanahaukkakanta on tutkimusalueelta romahtanut lähes olemattomiin 2000-luvulle tultaessa. Talvella muutamat jäljelle jääneet yksilöt hakeutuvat asutuskeskuksiin helpomman ravinnon houkuttamina. Kesällä haukoille riittää muuta evästä. Myöskään kanahaukan pesällä (379 rengastusta) en ole koskaan kuukkelia saaliina nähnyt. Ilmeisesti lajit ovat hyvin sopeutuneet rinnakkaiseloon samoissa metsiköissä.
Varpushaukan kanta on luontaisesti hyvin harva. Syksyisin niitä satunnaisesti näkee kuukkelien härnättävänä.
Piekana on puuttunut tutkimusaikana alueelta kokonaan, vasta viime vuonna tuli muutamia pesintäyrityksiä. Sinisuohaukka on myös ollut vähitellen häviävä laji. Ampuhaukka saalistaa lintuja avomailla, mutta ei näy itsensä kokoisesta kuukkelista kiinnostuvan. Tuulihaukka runsastuu koko ajan, mutta on taitava löytämään pikkujyrsijöitä huonoinakin myyrävuosina.
Muuttohaukka (456 rengastusta) ei ole koskaan kuukkelia pesälleen kiikuttanut, vaikka niitä monin paikoin suon reunassa muutaman sadan metrin päässä asustaa.
Hiiripöllövuosi 2015
Hiiripöllöjen joukot ovat palanneet takaisin Lappiin kesästä 2014 lähtien nousevien myyräkantojen myötä. Keväällä 2015 on odotettavissa runsaasti pesiviä pöllöjä. Niistä ei silloin, eikä liene vielä syksylläkään vaaraa kuukkeleille. Seuraavat tosi taistelut henkiin jäämisestä nähdään vasta myyräkantojen romahtaessa talvella 2016.
Hiiripöllövuosi 2011
Lapissa koettiin ennätysmäinen hiiripöllöjen esiintyminen neljä vuotta sitten. Vuodesta 2015 odotetaan samankaltaista pöllövuotta. Myyriä, hiiriä ja sopuleita hyvinä vuosina riittää. Silloin pöllöt eivät lintuja pyydystä. Kävin v.2011 tutkimusalueella 30:lla hiiripöllön pesäpaikalla, missään ei näkynyt jäänteitä saalistetuista linnuista.
Tiheäksi noussut myyräkanta aina myös romahtaa alas. Näin kävi talvella 2011-2012. Ravinnon huvetessa suurin osa pöllöistä vaelsi muualle. Osa jäi nälkätalveksi sinnittelemään. Nyt kelpasi vaikkapa kuukkeli hengenpitimeksi.
Itse olen päässyt vain kerran näkemään hiiripöllön pyydystävän kuukkelia kevättalvella 2012 Kesängin laidassa. Sen syöksy kuukkeliparveen käy salamannopeasti. Tiira-havaintojärjestelmässä näkee usein merkintöjä hiiripöllöstä kuukkelia jahtaamassa.
Kuukkelikato
Hangaskurun laavu Muonion puolella oli tutkimuksen alussa parhaita kuukkelipaikkoja. Siellä saattoi keväisin lukea jopa 12 kuukkelia päivässä. Hiiripöllöpari asettui paikalle pesimään v.2009 ja kasvatti poikasensa poikkeuksellisesti kolme vuotta peräkkäin samalla reviirillä. Seurauksena oli kuukkelien täydellinen häviäminen lähes kilometrin säteeltä. Muualtakaan näitä lintuja (20 rengastettua) en ole tavoittanut, lienevät tulleet syödyiksi. Joko v.2015 kuukkeli pystyy palaamaan laavulle turistien iloksi?
Yleensä hiiripöllö pesii vain kerran samalla paikalla. Silti niiden vaikutus näkyi heti keväällä 2012 monin paikoin, eniten kuukkeleita katosi seurannasta juuri silloin.
Hiiripöllö ruokinnalla
Kuukkeli ei pysty ruokailemaan, jos hiiripöllö istuu lähellä. Se on ensin ajettava pois. Varoituskiljaisut ja rähisevät karheat äänet paljastavat syyn ruokailun keskeytymiseen. Toisin kuin haukat, pöllö päästää ihmisen aivan viereen katsomaan esitystä. Kuukkelit syöksyilevät ärhennellen aivan pöllön pään vierestä tai istuvat viereisellä oksalla rääkkymässä.
Toisinaan soisi käräjien jo päättyvän, jotta kuukkelit pääsevät syömään ja näyttämään renkaansa. Silloin hätistelen itsekin pöllöä loitommaksi. Lopulta hiiripöllö vaihtaa paikkaa yli 200 metrin päähän, jolloin kuukkelit rauhoittuvat ja palaavat ruokinnalle.
Muut petolinnut
Kotkille kuukkeli on liian pieni ja vaikeasti kiinni otettava kohde. Sitä ei koskaan näy saalistähteissä.
Kanahaukalle teoriassa sopisi, mutta käytännössä ei. Kanahaukkakanta on tutkimusalueelta romahtanut lähes olemattomiin 2000-luvulle tultaessa. Talvella muutamat jäljelle jääneet yksilöt hakeutuvat asutuskeskuksiin helpomman ravinnon houkuttamina. Kesällä haukoille riittää muuta evästä. Myöskään kanahaukan pesällä (379 rengastusta) en ole koskaan kuukkelia saaliina nähnyt. Ilmeisesti lajit ovat hyvin sopeutuneet rinnakkaiseloon samoissa metsiköissä.
Varpushaukan kanta on luontaisesti hyvin harva. Syksyisin niitä satunnaisesti näkee kuukkelien härnättävänä.
Piekana on puuttunut tutkimusaikana alueelta kokonaan, vasta viime vuonna tuli muutamia pesintäyrityksiä. Sinisuohaukka on myös ollut vähitellen häviävä laji. Ampuhaukka saalistaa lintuja avomailla, mutta ei näy itsensä kokoisesta kuukkelista kiinnostuvan. Tuulihaukka runsastuu koko ajan, mutta on taitava löytämään pikkujyrsijöitä huonoinakin myyrävuosina.
Muuttohaukka (456 rengastusta) ei ole koskaan kuukkelia pesälleen kiikuttanut, vaikka niitä monin paikoin suon reunassa muutaman sadan metrin päässä asustaa.
Hiiripöllövuosi 2015
Hiiripöllöjen joukot ovat palanneet takaisin Lappiin kesästä 2014 lähtien nousevien myyräkantojen myötä. Keväällä 2015 on odotettavissa runsaasti pesiviä pöllöjä. Niistä ei silloin, eikä liene vielä syksylläkään vaaraa kuukkeleille. Seuraavat tosi taistelut henkiin jäämisestä nähdään vasta myyräkantojen romahtaessa talvella 2016.
torstai 8. tammikuuta 2015
Kuukkelin äänet
Sävelkorvani lähentelee absoluuttista. Nollapistettä nimittäin. Se ei kuitenkaan ole ollut este oppia kuukkelien kieltä. Niiden äänimaailma on sen verran omalaatuista, ettei sitä juuri kukaan pysty sekoittamaan muihin metsän ilmavärähtelyihin. No, aivan ummikko metsässä voi kuukkelin naukaisun sekoittaa jopa kissaan. Toteama pätee myös kuukkelin matkiessa muita lintuja, mikä perustuu näiden äänien heikkoon voimaan. Mieluusti jäljitellään itseä isompia lajeja.
Kuukkelin laulu
Kuukkeli laulaa kauniisti. Vai oliko liikaa sanottu? Tietysti vähemmän kauniisti verrattuna satakieleen. Sukunsa varisten keskuudessa se vie ylivoimaisen voiton. Närhi on tosin joskus monipuolisempi lurituksissaan, mutta kauneudesta puhuttaessa...
Laulu koostuu solisevista liverryksistä, värisevistä pulinoista, huilumaisista vihellyksistä, maiskahduksista, naukaisuista ja hiljaisesta rupattelusta. Koiras esittää laulunsa yleensä hyvin näkyvällä paikalla, tavallisesti kuusen latvassa. Vilkkain laulu-aika on helmi-huhtikuussa, mutta se saattaa innostua lyhyeen säkeeseen myös kauniissa syysauringon paisteessa. Yleensä kuukkeli laulaa vain pari minuuttia kerrallaan, puuhailee välillä muuta, esiintyy jälleen tovin kuluttua. Koiras ei laula pelkästään reviirin ytimessä, pesällä, vaan aivan yleisesti muuallakin reviirillään. Laulu on hiljainen verrattuna kuukkelin moniin muihin ääniin, sitä ei kuule enää 100 metrin päästä.
Yhteys- ja kutsuäänet
Käytetyin yhteysääni on hiljainen, lyhyt yksitavuinen äännähdys. Sitä tarvitaan pitämään ryhmä koossa, kun metsässä edetään ja ollaan lähekkäin. Samaa vihellystä käytetään sitten 2-3 tavuisena, kun halutaan huomiota ja ääneen tarvitaan lisää intensiteettiä. Vanhat linnut määräävät metsässä ryhmän kulkusuunnan ja etenevät kärjessä. Koiras kulkee mielellään yksin vähän erillään muista. Silloin se saattaa antaa komentoja kaukaa: yksi kova vihellys, "tulkaa tänne". Tai sama vihellys haukkuen tiheästi voimalla 2-5 kertaa, " tänne, tämä on käsky eikä pyyntö". Vanha lintu voi ilmaista olinpaikkansa muille vihellyksellä, jossa on pitkä värisevä loppu. Sen kummempaa merkitystä en ole keksinyt myöskään pitkälle naukuvalle äänelle. Näillä äänillä kuukkeli usein myös vastaa ihmisen viheltelyyn.
Syömään!
Hyvän ruokapaikan löytäessään-vaikkapa syksyn ensimmäisen rasva-aterian- kuukkeli ensin tutkii sen, ottaa koemaistiaiset, lennähtää pois. Takaisin tullessaan se päästää sitten lennossa riemukkaan, visertelevän, nopeatempoisen pulinan muutaman metrin etäisyydellä kohteesta. Muut ruuasta "jyvälle" päässeet kuukkelit yhtyvät kuoroon. Tämä viimeistään viestittää muille ryhmän jäsenille "nyt ei kannata lähteä pois, nyt syödään".
Saman kesän poikaset leikkivät emon vieressä avutonta, kerjäävät ruokaa sirisemällä ja värisyttävät siipiään. Harvoin ruokintapaikalla emo vastaa pyyntöön, näkyy tietävän, että "osaa tuo itsekin syödä".
Poikasella voi ruuankerjuurefleksi laueta vielä ainakin 1,5 vuotiaana, kun emolla sattuu olemaan sopiva herkkupala nokassa.
Varoitusäänet
Kuukkeli varoittaa lajitovereitaan paritavuisella kiljahtelulla. Poikaset osaavat jo syksyllä saman äänen, mutta niiltä puuttuu uskottavuus: "mitä tyhjää huutelet, nyt syödään". Tällä on iso merkitys rengastustilanteessa, palaan siihen joskus.
Ilmatilassa olevaan uhkaan kuukkeli reagoi jähmettymällä paikalleen katse taivaalle käännettynä. Kun vaara on muille ilmoitettu ja se on lähellä, siirrytään joukolla ärhentelemään kohteelle, petolinnusta on yleensä kyse. Nämä äänet ovat karheita ärähtelyjä ja rääkäisyjä. En ole näissä äänissä huomannut eroa, oli sitten kohteena maakotka, minkki tai kettu. Jopa pesäänsä puolustavalle järripeipolle ärhennellään samoin sen hyökkäillessä. Tarun mukaan kuukkelilla olisi erilainen ääni kaikille metsän vaaroille. Minun sävelkorvani ei sitä erota.
Rengastus
Kuukkeli on haavissa, katiskassa ja käteen otettuna äänetön ja rauhallinen. Toisinaan joku yksilö päästää lyhyttä yhteysääntä. Poikkeus tähän sääntöön sattuu noin yhdelle 200:sta rengastuksesta: lintu alkaakin kädessä rääkkyä pahanpäiväisesti. Ympärille kerääntyvät heti kaikki kuulolla olevat kuukkelit protestoimaan äänekkäästi. Silloin on paras luovuttaa ja palata asiaan toisena päivänä.
Saman ilmiön olen havainnut harakoilla. Pinteeseen joutunut yksilö kerää paikalle kaikki kylän harakat neuvonpitoon.
Närhi pitää herkemmin kovan metelin jouduttuaan pyydystetyksi. Kuukkeli ei ymmärrä närhen varoitusääntä. Niiden ruokailu jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kuukkeli matkijana
Kuukkeli oppii jäljittelemään samassa metsässä asuvien päiväpetolintujen ääniä. Miksi se niitä matkii? Ilmeisesti vain huvikseen. Mikä muu tarkoitus voi olla kuukkelilla, joka kiljuu kotkanpoikasen ruuankerjuuääntä pitkin päivää? Entä kana- tai varpushaukan soidinäänillä? Välittömässä läheisyydessä petolinnut eivät tilanteissa ole, ei ole kyse mitenkään varoituksista.
Kerran Kittilässä kuukkeli haki minut ennestään tuntemattomalle kotkanpesälle kilometrin päästä, kotkanpoikasen äänellä koko ajan kerjäten. Pesässä kökötti iso poikanen hiljaisena. Kyse ei ollut poikkeuksellisesta ilmiöstä, sittemmin olen kuullut kuukkelin matkivan kotkanpoikasta useammassa pesävaarassa.
Närhen matkiessa haukkoja saa olla tarkkana, ettei mene lankaan. Kuukkelin osalta tätä vaaraa ei ole, ääni on aina hennompi, hiljaisempi ja tulee läheltä, jolloin sen lähde heti paljastuu.
Varashälytin
Kittilän Aakenuksen Pyhäjärven parkkipaikalla oli lokakuussa 2009 jonkun auton varashälytin mennyt päälle. Kova yhtämittainen ääni kantoi kauas. Auton ympärillä pyöri levoton kuukkeliparvi, kuin hädissään. Sittemmin olen huomannut minkä tahansa korkean äänen kutsuvan kuukkeleita paikalle.
Tutkimuksen alussa käytin atrappia. Kutsu- ja yhteysääniä soittamalla sain kuukkelit vastaamaan. Pian huomasin, että viheltelemällä sai saman tuloksen. Lopuksi olen päätynyt siihen, että on aivan sama mitä viheltelee, kunhan ääni on kovaa ja korkeaa.
Kunpa oppisin jonain päivänä ujeltamaan kuin varashälytin!
Muista viheltää!
Viheltelyyn reagoi herkimmin koiras. Usein se tulee yksin katsomaan äänilähdettä. Ruokaa saatuaan se kutsuu muut syömään. Jos koko seurue tulee paikalle kerralla, menee siihen yleensä enemmän aikaa, linnut saattavat ilmaantua vasta 5-10 minuutin kuluttua. Pian kuukkeli oppii, että vihellys tarkoittaa ruokaa. Silloin ne tulevat aina heti paikalle, jos ovat kuuloetäisyydellä.
Kuukkeli ilmeisesti oppii erottamaan ihmiset vihellystyylistä. Kesängin Keitaalla olen joskus seurannut turistien viheltelyä. Kuukkelit tulevat paikalle lähipuihin tarkkailemaan ja uskaltautuvat vasta sitten syömään kädestä. Kun itse vihellän, näkyy suon yli ensin kohti tuleva suureneva piste, sitten kuukkeli P73 (naaras, syntynyt v.2006) laskeutuu suoraan kämmenelle.
Kuukkelin laulu
Kuukkeli laulaa kauniisti. Vai oliko liikaa sanottu? Tietysti vähemmän kauniisti verrattuna satakieleen. Sukunsa varisten keskuudessa se vie ylivoimaisen voiton. Närhi on tosin joskus monipuolisempi lurituksissaan, mutta kauneudesta puhuttaessa...
Laulu koostuu solisevista liverryksistä, värisevistä pulinoista, huilumaisista vihellyksistä, maiskahduksista, naukaisuista ja hiljaisesta rupattelusta. Koiras esittää laulunsa yleensä hyvin näkyvällä paikalla, tavallisesti kuusen latvassa. Vilkkain laulu-aika on helmi-huhtikuussa, mutta se saattaa innostua lyhyeen säkeeseen myös kauniissa syysauringon paisteessa. Yleensä kuukkeli laulaa vain pari minuuttia kerrallaan, puuhailee välillä muuta, esiintyy jälleen tovin kuluttua. Koiras ei laula pelkästään reviirin ytimessä, pesällä, vaan aivan yleisesti muuallakin reviirillään. Laulu on hiljainen verrattuna kuukkelin moniin muihin ääniin, sitä ei kuule enää 100 metrin päästä.
Yhteys- ja kutsuäänet
Käytetyin yhteysääni on hiljainen, lyhyt yksitavuinen äännähdys. Sitä tarvitaan pitämään ryhmä koossa, kun metsässä edetään ja ollaan lähekkäin. Samaa vihellystä käytetään sitten 2-3 tavuisena, kun halutaan huomiota ja ääneen tarvitaan lisää intensiteettiä. Vanhat linnut määräävät metsässä ryhmän kulkusuunnan ja etenevät kärjessä. Koiras kulkee mielellään yksin vähän erillään muista. Silloin se saattaa antaa komentoja kaukaa: yksi kova vihellys, "tulkaa tänne". Tai sama vihellys haukkuen tiheästi voimalla 2-5 kertaa, " tänne, tämä on käsky eikä pyyntö". Vanha lintu voi ilmaista olinpaikkansa muille vihellyksellä, jossa on pitkä värisevä loppu. Sen kummempaa merkitystä en ole keksinyt myöskään pitkälle naukuvalle äänelle. Näillä äänillä kuukkeli usein myös vastaa ihmisen viheltelyyn.
Syömään!
Hyvän ruokapaikan löytäessään-vaikkapa syksyn ensimmäisen rasva-aterian- kuukkeli ensin tutkii sen, ottaa koemaistiaiset, lennähtää pois. Takaisin tullessaan se päästää sitten lennossa riemukkaan, visertelevän, nopeatempoisen pulinan muutaman metrin etäisyydellä kohteesta. Muut ruuasta "jyvälle" päässeet kuukkelit yhtyvät kuoroon. Tämä viimeistään viestittää muille ryhmän jäsenille "nyt ei kannata lähteä pois, nyt syödään".
Saman kesän poikaset leikkivät emon vieressä avutonta, kerjäävät ruokaa sirisemällä ja värisyttävät siipiään. Harvoin ruokintapaikalla emo vastaa pyyntöön, näkyy tietävän, että "osaa tuo itsekin syödä".
Poikasella voi ruuankerjuurefleksi laueta vielä ainakin 1,5 vuotiaana, kun emolla sattuu olemaan sopiva herkkupala nokassa.
Varoitusäänet
Kuukkeli varoittaa lajitovereitaan paritavuisella kiljahtelulla. Poikaset osaavat jo syksyllä saman äänen, mutta niiltä puuttuu uskottavuus: "mitä tyhjää huutelet, nyt syödään". Tällä on iso merkitys rengastustilanteessa, palaan siihen joskus.
Ilmatilassa olevaan uhkaan kuukkeli reagoi jähmettymällä paikalleen katse taivaalle käännettynä. Kun vaara on muille ilmoitettu ja se on lähellä, siirrytään joukolla ärhentelemään kohteelle, petolinnusta on yleensä kyse. Nämä äänet ovat karheita ärähtelyjä ja rääkäisyjä. En ole näissä äänissä huomannut eroa, oli sitten kohteena maakotka, minkki tai kettu. Jopa pesäänsä puolustavalle järripeipolle ärhennellään samoin sen hyökkäillessä. Tarun mukaan kuukkelilla olisi erilainen ääni kaikille metsän vaaroille. Minun sävelkorvani ei sitä erota.
Rengastus
Kuukkeli on haavissa, katiskassa ja käteen otettuna äänetön ja rauhallinen. Toisinaan joku yksilö päästää lyhyttä yhteysääntä. Poikkeus tähän sääntöön sattuu noin yhdelle 200:sta rengastuksesta: lintu alkaakin kädessä rääkkyä pahanpäiväisesti. Ympärille kerääntyvät heti kaikki kuulolla olevat kuukkelit protestoimaan äänekkäästi. Silloin on paras luovuttaa ja palata asiaan toisena päivänä.
Saman ilmiön olen havainnut harakoilla. Pinteeseen joutunut yksilö kerää paikalle kaikki kylän harakat neuvonpitoon.
Närhi pitää herkemmin kovan metelin jouduttuaan pyydystetyksi. Kuukkeli ei ymmärrä närhen varoitusääntä. Niiden ruokailu jatkuu, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kuukkeli matkijana
Kuukkeli oppii jäljittelemään samassa metsässä asuvien päiväpetolintujen ääniä. Miksi se niitä matkii? Ilmeisesti vain huvikseen. Mikä muu tarkoitus voi olla kuukkelilla, joka kiljuu kotkanpoikasen ruuankerjuuääntä pitkin päivää? Entä kana- tai varpushaukan soidinäänillä? Välittömässä läheisyydessä petolinnut eivät tilanteissa ole, ei ole kyse mitenkään varoituksista.
Kerran Kittilässä kuukkeli haki minut ennestään tuntemattomalle kotkanpesälle kilometrin päästä, kotkanpoikasen äänellä koko ajan kerjäten. Pesässä kökötti iso poikanen hiljaisena. Kyse ei ollut poikkeuksellisesta ilmiöstä, sittemmin olen kuullut kuukkelin matkivan kotkanpoikasta useammassa pesävaarassa.
Närhen matkiessa haukkoja saa olla tarkkana, ettei mene lankaan. Kuukkelin osalta tätä vaaraa ei ole, ääni on aina hennompi, hiljaisempi ja tulee läheltä, jolloin sen lähde heti paljastuu.
Varashälytin
Kittilän Aakenuksen Pyhäjärven parkkipaikalla oli lokakuussa 2009 jonkun auton varashälytin mennyt päälle. Kova yhtämittainen ääni kantoi kauas. Auton ympärillä pyöri levoton kuukkeliparvi, kuin hädissään. Sittemmin olen huomannut minkä tahansa korkean äänen kutsuvan kuukkeleita paikalle.
Tutkimuksen alussa käytin atrappia. Kutsu- ja yhteysääniä soittamalla sain kuukkelit vastaamaan. Pian huomasin, että viheltelemällä sai saman tuloksen. Lopuksi olen päätynyt siihen, että on aivan sama mitä viheltelee, kunhan ääni on kovaa ja korkeaa.
Kunpa oppisin jonain päivänä ujeltamaan kuin varashälytin!
Muista viheltää!
Viheltelyyn reagoi herkimmin koiras. Usein se tulee yksin katsomaan äänilähdettä. Ruokaa saatuaan se kutsuu muut syömään. Jos koko seurue tulee paikalle kerralla, menee siihen yleensä enemmän aikaa, linnut saattavat ilmaantua vasta 5-10 minuutin kuluttua. Pian kuukkeli oppii, että vihellys tarkoittaa ruokaa. Silloin ne tulevat aina heti paikalle, jos ovat kuuloetäisyydellä.
Kuukkeli ilmeisesti oppii erottamaan ihmiset vihellystyylistä. Kesängin Keitaalla olen joskus seurannut turistien viheltelyä. Kuukkelit tulevat paikalle lähipuihin tarkkailemaan ja uskaltautuvat vasta sitten syömään kädestä. Kun itse vihellän, näkyy suon yli ensin kohti tuleva suureneva piste, sitten kuukkeli P73 (naaras, syntynyt v.2006) laskeutuu suoraan kämmenelle.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Kuukkelin rasvaruokinta
Kuukkeli syö mielellään kaikki ihmisiltä yli jääneet ruuantähteet. Närhen ja harakan avustuksella tarjottu ruoka yleensä loppuu nopeasti. Jos haluat kuukkelista vakituisen ruokintapaikan asiakkaan, on kätevintä käyttää rasvaa. Sitä eivät linnut pysty viemään saman tien pois, vaan etenkin talvella talipötkö riittää jopa useaksi viikoksi.
Mitä rasvaa
Syksyllä elo-lokakuussa olen tutkimuksessa käyttänyt kasvisrasvasekoitusta: Raision Sunnuntai munkinpaistorasvaa. Se sisältää kookos-, palmu- ja rypsiöljyjä, rasvaa 100% ilman mitään lisäaineita. Sopiva kiinteys on sen etu, vastaavat muut tuotteet sulavat auringon lämmössä liian helposti. Valkoinen väri on myös etu, näkyy kauas syksyisessä metsässä. Hintakehitys tuotteella on ollut ikävä. Sitä sai v. 2006 tarjouksesta yhdellä eurolla paketin (500 g), nyt kilohinta on 5.18 - 6.10 kaupasta riippuen.
Talvella kannattaa käyttää esim. Tintin rasvasiemensekoitusta. Sen kilohinta on 4.19 euroa. Mukana on sopiva verkkopussi, johon pötkön voi sujauttaa. Muovinen verkko sopii vain pihapiirissä käytettäväksi( myöhemmin esittämistäni syistä). Rasvan mukana olevia auringonkukan siemeniä kuukkeli ei syö, mutta talvella tangolla käy aina muita lintuja, joten ne eivät hukkaan mene. Varhaissyksyllä kuukkeli on usein ainoa rasvaa hyödyntävä lintu, munkinpaistorasvaa silloin suosittelen.
Rasva tutkimuskäytössä
Rasvaruokinta on tehokas tapa saada kuukkelit esiin metsän kätköistä. Tutkimuksen tarkoitus ei ole ruokkia kuukkeleita muutamaa vakiopaikkaa lukuunottamatta. Riittää niiden houkuttelu esiin kerran vuodessa kullakin tutkimuspisteellä. Näitä paikkoja on kertynyt seurattavaksi noin 120. Rasvaa siis kuluu kaudessa 60 kg? Ei sentään. Noin 10 kg on riittänyt hyvin. Selitän kohta tarkemmin.
Tutkimuspisteet
Syksyllä 2006 aloin jakaa rasvaa teiden varsille noin kilometrin välein riippumatta metsän laadusta. Maastokohdat, joissa kuukkeleita näkyi tai olin joskus tavannut, tulivat järjestään myös mukaan. Näin monin paikoin rasvapisteitä on jopa 500m:n välein. Silti pääsääntöisesti kuukkeliseurue käyttää vain yhtä paikkaa. Vain parissa kohteessa rasva on jäänyt koskemattomaksi, vaikka kuukkeleita lähellä liikkuu. Kaikki linnut eivät opi tarjotun ruuan käyttäjiksi.
Talvisin kuukkelikontrollit ja rengastukset siirtyvät Ylläksen alueen laajaan latuverkostoon. Taukopaikoilla rasvaruokintaa ei tarvita, linnut ovat paikalla muutenkin turistien eväitä pyytämässä.
Merkkausnauhat
Alusta pitäen olen kouluttanut kuukkelit tunnistamaan ruokintapaikat. Jokaisella ruokintaverkolla on paperinen merkkausnauha, punainen ja keltainen, noin 30 cm suikaleet. Uteliaana lintuna kuukkeli tutkii kaikkea uutta ja liehuvat nauhat herättävät sen huomion. Kerran opittuaan merkkauksen lupaavan ruokaa, se varmasti tutkii kaikki nauhat niitä nähdessään. Usein linnut löytävät uudet ruokintani käsittämättömän nopeasti. Selitys löytyy, kun yhdellä niistä on ennestään lukurengas: se tunnisti opasteet ja toi muut paikalle. Käytäntö lisää mahdollisuutta tavoittaa uudelle reviirille asettuneet nuoret kuukkelit.
Tali metalliverkkoon
Loppukesästä ja alkusyksystä rasva ei yleensä kiinnosta muita eläimiä, muuta ruokaa on vielä hyvin tarjolla. Silloin muovinen verkkopussi toimii riittävän hyvin rasvan annostelussa. Talven alkaessa tilanne muuttuu. Kettu kiinnostuu helposta ruokapalasta. Se haistaa talin kaukaa. Pohjasta auki revitty, tyhjätty verkko on useimmiten ketun tekosia. Myös korpit pystyvät tekemään saman, joskus harakkakin, närhi harvemmin. Kettu tyhjää pussin aina uudestaan ja on yllättävän taitava kiipeilemään puissa. Puun hajustaminen ei nälkäistä kettua pidättele. Metalliverkko rasvan suojaksi auttaa täysin lintuja vastaan, mutta toisinaan kettu puree silloinkin pohjan auki.
Rasvan annostelu ja säästely
Puolen kilon kasvisrasvapaketista saa jaettua 3 tai 4 annosta verkkoihin. Se riittää viikonlopun tarpeisiin: perjantai-iltana jako, rengastukset lauantaina ja sunnuntaina. Kuukkeli tarkastaa paikan kerran vuorokaudessa läpi kesän ja syksyn. Yhteen viikonloppuun ei kannata ladata 10 verkkoa enempää, niitä ei muuten ehdi kunnolla käydä läpi. Liian pientä rasvapalaa ei kannata laittaa: jos ruoka on verkosta loppunut, linnut tulevat paikalle uudelleen usein vasta seuraavana aamuna. Ongelmana ajankäytössä on osua yhtä aikaa ruokinnalle kuukkelien kanssa. Aikaa menee odotteluun.
Vanhoilla tutkimuspisteillä vihellän kuukkelit paikalle, jolloin rasvaa ei kulu ollenkaan. Tämä onnistuu vain noin joka neljännellä paikalla, sattumanvaraisesti vuosittain eri reviireillä. Kun renkaalliset on luettu ja renkaattomat kihlattu, voi vakiintuneella paikalla rasvapalan ottaa mukaan ja käyttää seuraavaan paikkaan. Uudehkolla pisteellä jätän sen syötäväksi, jotta linnut oppivat paikan.
Muut linnut rasvaa syömässä
Närhi on syksyllä yleisin kuukkelin seuralainen rasvaruokinnalla. Sen isomman nokanjäljen oppii pian erottamaan pehmeästä kasvisrasvasta. Taliin pitää tulla myös kuukkelin tekemiä koloja, ennen kuin niitä kannattaa jäädä odottamaan. Riesaksi asti närhistä ei ruokinnoilla ole. Lopulta vain muutamat närhet ovat oppineet syömään rasvaa kesällä ja alkusyksyllä. Makkarasyötillä kuukkeleita pyydystettäessä närhet ovat ahnaasti kärkkymässä osuuttaan. Olen tutkimuksen ohessa rengastanut 133 närheä ruokintapaikoilta.
Harakka on varovainen lintu. Yleisyyteensä nähden se on harvinainen rasvarosvo. Ilmeisesti se luontaisesti pelkää verkkoa nauhoineen, epäilee sitä ansaksi. Usein on hankala tunnistaa kävijä, jos se on harakka: verkko on aina tyhjä eikä lintu näyttäydy eikä tule paikalle ihmisen ollessa läsnä, vaikka ruokaa lisää. Joskus on kokonainen päivä mennyt turhaan odotteluun, kun olen luullut kuukkelien olleen asialla.
Korpit tyhjentävät samoin hyvin harvoin rasvapusseja. Ilmeisesti harakan tapaan varovaisuus on syynä. Tarkkanäköisinä lintuina niiltä ei voi jäädä ruokinnat huomaamatta. Korppi repii verkon kyljen auki ja vie koko rasvapalan pois kerralla.
Käpytikka on yleinen rasvalla kävijä. Sen nokanjälki näyttää samalta kuin kuukkelilla, mutta muuten se on helppo erottaa: nokkaisuja on vain muutamia ja ne ovat aina rasvapalan alapinnalla.
Tiaisten hennot nokanjäljet rasvassa tunnistaa helposti. Tali-, hömö- ja lapintiainen ovat yleisimmät lajit. Niiden into syödä rasvaa riippuu ilman lämpötilasta. Pitkinä kylminä sadekausina jo elo-syyskuussa tiaiset saattavat kerääntyä ruokinnalle. Joskus iso parvi voi nopeasti kuluttaa verkon tyhjäksi, jolloin joutuu arvuuttelemaan, onko paikalla vielä ollut kuukkeleita.
Tutkimuksen kattavuudesta
Rasvalla saa hyvin tehokkaasti ja kattavasti lähes kaikki kuukkelit tutkimuksen piiriin. Näin teoriassa, mutta käytännössä tulee äkkiä ongelmia vastaan. Kohteiden lisääntyessä joutuu tinkimään ajankäytöstä per tutkimuspiste. Läpi talven jatkuvilla ruokinnoilla näkee, miten siellä käy useita eri kuukkeliryhmiä.
Samoin varmaan kävisi useimmilla paikoilla, jos ruokinta olisi jatkuvaa. Nyt on ollut tyytyminen yhteen tavoitettuun seurueeseen ja sitten olen jo kiirehtinyt seuraavalle pisteelle. Tutkimuksen 10 vuoden kesto paikkaa puutetta osaksi: jonakin vuonna osuu se harvemmin ruokinnalla käyväkin kuukkeliryhmä kohdalle.
P.S. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, vältän tietoisesti käyttämästä sanaa "kuukkeliperhe". Siihen on syynsä, joihin palaan erikseen omassa kirjoitelmassaan myöhemmin tänä vuonna.
,
Mitä rasvaa
Syksyllä elo-lokakuussa olen tutkimuksessa käyttänyt kasvisrasvasekoitusta: Raision Sunnuntai munkinpaistorasvaa. Se sisältää kookos-, palmu- ja rypsiöljyjä, rasvaa 100% ilman mitään lisäaineita. Sopiva kiinteys on sen etu, vastaavat muut tuotteet sulavat auringon lämmössä liian helposti. Valkoinen väri on myös etu, näkyy kauas syksyisessä metsässä. Hintakehitys tuotteella on ollut ikävä. Sitä sai v. 2006 tarjouksesta yhdellä eurolla paketin (500 g), nyt kilohinta on 5.18 - 6.10 kaupasta riippuen.
Talvella kannattaa käyttää esim. Tintin rasvasiemensekoitusta. Sen kilohinta on 4.19 euroa. Mukana on sopiva verkkopussi, johon pötkön voi sujauttaa. Muovinen verkko sopii vain pihapiirissä käytettäväksi( myöhemmin esittämistäni syistä). Rasvan mukana olevia auringonkukan siemeniä kuukkeli ei syö, mutta talvella tangolla käy aina muita lintuja, joten ne eivät hukkaan mene. Varhaissyksyllä kuukkeli on usein ainoa rasvaa hyödyntävä lintu, munkinpaistorasvaa silloin suosittelen.
Rasva tutkimuskäytössä
Rasvaruokinta on tehokas tapa saada kuukkelit esiin metsän kätköistä. Tutkimuksen tarkoitus ei ole ruokkia kuukkeleita muutamaa vakiopaikkaa lukuunottamatta. Riittää niiden houkuttelu esiin kerran vuodessa kullakin tutkimuspisteellä. Näitä paikkoja on kertynyt seurattavaksi noin 120. Rasvaa siis kuluu kaudessa 60 kg? Ei sentään. Noin 10 kg on riittänyt hyvin. Selitän kohta tarkemmin.
Tutkimuspisteet
Syksyllä 2006 aloin jakaa rasvaa teiden varsille noin kilometrin välein riippumatta metsän laadusta. Maastokohdat, joissa kuukkeleita näkyi tai olin joskus tavannut, tulivat järjestään myös mukaan. Näin monin paikoin rasvapisteitä on jopa 500m:n välein. Silti pääsääntöisesti kuukkeliseurue käyttää vain yhtä paikkaa. Vain parissa kohteessa rasva on jäänyt koskemattomaksi, vaikka kuukkeleita lähellä liikkuu. Kaikki linnut eivät opi tarjotun ruuan käyttäjiksi.
Talvisin kuukkelikontrollit ja rengastukset siirtyvät Ylläksen alueen laajaan latuverkostoon. Taukopaikoilla rasvaruokintaa ei tarvita, linnut ovat paikalla muutenkin turistien eväitä pyytämässä.
Merkkausnauhat
Alusta pitäen olen kouluttanut kuukkelit tunnistamaan ruokintapaikat. Jokaisella ruokintaverkolla on paperinen merkkausnauha, punainen ja keltainen, noin 30 cm suikaleet. Uteliaana lintuna kuukkeli tutkii kaikkea uutta ja liehuvat nauhat herättävät sen huomion. Kerran opittuaan merkkauksen lupaavan ruokaa, se varmasti tutkii kaikki nauhat niitä nähdessään. Usein linnut löytävät uudet ruokintani käsittämättömän nopeasti. Selitys löytyy, kun yhdellä niistä on ennestään lukurengas: se tunnisti opasteet ja toi muut paikalle. Käytäntö lisää mahdollisuutta tavoittaa uudelle reviirille asettuneet nuoret kuukkelit.
Tali metalliverkkoon
Loppukesästä ja alkusyksystä rasva ei yleensä kiinnosta muita eläimiä, muuta ruokaa on vielä hyvin tarjolla. Silloin muovinen verkkopussi toimii riittävän hyvin rasvan annostelussa. Talven alkaessa tilanne muuttuu. Kettu kiinnostuu helposta ruokapalasta. Se haistaa talin kaukaa. Pohjasta auki revitty, tyhjätty verkko on useimmiten ketun tekosia. Myös korpit pystyvät tekemään saman, joskus harakkakin, närhi harvemmin. Kettu tyhjää pussin aina uudestaan ja on yllättävän taitava kiipeilemään puissa. Puun hajustaminen ei nälkäistä kettua pidättele. Metalliverkko rasvan suojaksi auttaa täysin lintuja vastaan, mutta toisinaan kettu puree silloinkin pohjan auki.
Rasvan annostelu ja säästely
Puolen kilon kasvisrasvapaketista saa jaettua 3 tai 4 annosta verkkoihin. Se riittää viikonlopun tarpeisiin: perjantai-iltana jako, rengastukset lauantaina ja sunnuntaina. Kuukkeli tarkastaa paikan kerran vuorokaudessa läpi kesän ja syksyn. Yhteen viikonloppuun ei kannata ladata 10 verkkoa enempää, niitä ei muuten ehdi kunnolla käydä läpi. Liian pientä rasvapalaa ei kannata laittaa: jos ruoka on verkosta loppunut, linnut tulevat paikalle uudelleen usein vasta seuraavana aamuna. Ongelmana ajankäytössä on osua yhtä aikaa ruokinnalle kuukkelien kanssa. Aikaa menee odotteluun.
Vanhoilla tutkimuspisteillä vihellän kuukkelit paikalle, jolloin rasvaa ei kulu ollenkaan. Tämä onnistuu vain noin joka neljännellä paikalla, sattumanvaraisesti vuosittain eri reviireillä. Kun renkaalliset on luettu ja renkaattomat kihlattu, voi vakiintuneella paikalla rasvapalan ottaa mukaan ja käyttää seuraavaan paikkaan. Uudehkolla pisteellä jätän sen syötäväksi, jotta linnut oppivat paikan.
Muut linnut rasvaa syömässä
Närhi on syksyllä yleisin kuukkelin seuralainen rasvaruokinnalla. Sen isomman nokanjäljen oppii pian erottamaan pehmeästä kasvisrasvasta. Taliin pitää tulla myös kuukkelin tekemiä koloja, ennen kuin niitä kannattaa jäädä odottamaan. Riesaksi asti närhistä ei ruokinnoilla ole. Lopulta vain muutamat närhet ovat oppineet syömään rasvaa kesällä ja alkusyksyllä. Makkarasyötillä kuukkeleita pyydystettäessä närhet ovat ahnaasti kärkkymässä osuuttaan. Olen tutkimuksen ohessa rengastanut 133 närheä ruokintapaikoilta.
Harakka on varovainen lintu. Yleisyyteensä nähden se on harvinainen rasvarosvo. Ilmeisesti se luontaisesti pelkää verkkoa nauhoineen, epäilee sitä ansaksi. Usein on hankala tunnistaa kävijä, jos se on harakka: verkko on aina tyhjä eikä lintu näyttäydy eikä tule paikalle ihmisen ollessa läsnä, vaikka ruokaa lisää. Joskus on kokonainen päivä mennyt turhaan odotteluun, kun olen luullut kuukkelien olleen asialla.
Korpit tyhjentävät samoin hyvin harvoin rasvapusseja. Ilmeisesti harakan tapaan varovaisuus on syynä. Tarkkanäköisinä lintuina niiltä ei voi jäädä ruokinnat huomaamatta. Korppi repii verkon kyljen auki ja vie koko rasvapalan pois kerralla.
Käpytikka on yleinen rasvalla kävijä. Sen nokanjälki näyttää samalta kuin kuukkelilla, mutta muuten se on helppo erottaa: nokkaisuja on vain muutamia ja ne ovat aina rasvapalan alapinnalla.
Tiaisten hennot nokanjäljet rasvassa tunnistaa helposti. Tali-, hömö- ja lapintiainen ovat yleisimmät lajit. Niiden into syödä rasvaa riippuu ilman lämpötilasta. Pitkinä kylminä sadekausina jo elo-syyskuussa tiaiset saattavat kerääntyä ruokinnalle. Joskus iso parvi voi nopeasti kuluttaa verkon tyhjäksi, jolloin joutuu arvuuttelemaan, onko paikalla vielä ollut kuukkeleita.
Tutkimuksen kattavuudesta
Rasvalla saa hyvin tehokkaasti ja kattavasti lähes kaikki kuukkelit tutkimuksen piiriin. Näin teoriassa, mutta käytännössä tulee äkkiä ongelmia vastaan. Kohteiden lisääntyessä joutuu tinkimään ajankäytöstä per tutkimuspiste. Läpi talven jatkuvilla ruokinnoilla näkee, miten siellä käy useita eri kuukkeliryhmiä.
Samoin varmaan kävisi useimmilla paikoilla, jos ruokinta olisi jatkuvaa. Nyt on ollut tyytyminen yhteen tavoitettuun seurueeseen ja sitten olen jo kiirehtinyt seuraavalle pisteelle. Tutkimuksen 10 vuoden kesto paikkaa puutetta osaksi: jonakin vuonna osuu se harvemmin ruokinnalla käyväkin kuukkeliryhmä kohdalle.
P.S. Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, vältän tietoisesti käyttämästä sanaa "kuukkeliperhe". Siihen on syynsä, joihin palaan erikseen omassa kirjoitelmassaan myöhemmin tänä vuonna.
,
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)