torstai 17. marraskuuta 2016

Vanhat kuukkelit syksyllä 2016


Kuukkelimaailmassa ei tapahtunut suuria liikahduksia menneen syksyn aikana. Renkaita luettiin  entiseen tahtiin, kontrollien koko määrä ohitti 4500:n rajapyykin. Linnut pysyttelivät edelleen rengastuspaikkansa tuntumassa, uusia pitkämatkalaisia ei ilmaantunut.
Kiinnostavin seurannan kohde nyt onkin, kuinka vanhoja ja kuinka monta alkuvuosina rengastettua lintua vielä löytyy?
Vuosina 2006-2007 sai renkaan  250 kuukkelia. Niistä syksyn 2016 aikana tavattiin 10 yksilöä.
Erikoinen sattuma on se, että kolme peräkkäistä 10.9.2007 merkittyä kuukkelia on yhä elossa ja vielä neljäs 14.9.2007 pyydetty: V03-V05 ja V07.

1.  B-131983, lukurengas NF7. Muonion Äkäsmyllyllä ruokaileva naaraskuukkeli, +11kv (kalenterivuotta). Rengastettu 28.3.2006 ja viimeinen havainto on 20.10.2016. Lintu on vanhin rengastusajankohdasta kontrolliin laskettuna: 10 vuotta 6 kuukautta 23 päivää.

2. B-131973, lukurengas F6R. Vanha valkosilmä Kesängin Keitaalla. On ilmeisesti kaikkein vanhin kuukkeli, jopa 15-20 vuotta vanha ulkonäöstään päätellen.Yksikään muu kuukkeli ei ole ehtinyt kehittää valkoisia reunuksia silmien ympärille. Virallisesti se on +11kv, koiras. Rengastettu 25.3.2006 eli kolme päivää ennen edellistä. Se oli Keitaalla vielä 16.9.2016. Viimeisin havainto on aikaisempi kuin NF7:lla,  joten se jää rengastusiässä jälkeen: 10 vuotta 5 kuukautta 22 päivää.




Valkosilmä oli elossa vielä syksylläkin.    Kuva: Juha Mälkönen 30.3.2016.


3. B-132304, lukurengas V07. Samoin +11kv koiras Kesängin Keitaalla Kolarin Äkäslompolossa. Rengastus 14.9.2006 ja nähty 29.10.2016 : 10 vuotta 1 kuukausi 15 päivää.

4. B-132305, lukurengas P82. Naaras +11kv Kesängin Keitaalla. Merkitty samana päivänä kuin edellinen, viimeisin kontrolli 23.9.2016: 10 vuotta 9 päivää.

5. B-133034, lukurengas P73. On V07:n pari Kesängin Keitaalla, 11kv naaras eli on syntynyt vuonna 2006. Rengastus 24.3.2007 ja tavattu vielä 29.10.2016: 9 vuotta 7 kuukautta 5 päivää.

6. B-132332, lukurengas Z06. Naaras 11kv Kolarin Kurtakkoselässä. Pisimmän retken 31 km päähän Kittilän puolelle tehnyt lintu. Palannut takaisin.
Rengastus 8.10.2006 ja luettu 15.9.2016: 9 vuotta 11 kuukautta 7 päivää. 

7. B-133020, lukurengas V39. Naaras 11kv Kittilän Lainion Lumikylässä. Sai renkaat 11.2.2007 ja viimeisin tapaaminen oli 22.9.2016: 9 vuotta 7 kuukautta 11 päivää. 

8. A-692155, lukurengas V03. Muonion Hangaskurussa 10.9.2007 rengastettu 10kv koiras.
Se on löydettävissä nykyään runsas 2 km etelämpää, Kesängin Tahkokurusta. Luettu 7.10.2016: 9 vuotta 27 päivää.

9. A- 692156, lukurengas V04. Ylläksen Varkaankurussa rengastettu kuukkeli on siirtynyt luoteeseen alle 2km päähän Luontokeskus Kellokkaan pihapiiriin, 10kv koiras. Merkitty 10.9.2007, viimeisin havainto on 11.9.2016: 9 vuotta ja 1 päivä. 

10. A-692157, lukurengas V05. Samoin Varkaankurussa 10.9.2007 rengastettu lintu, nyt 10kv naaras. Se on kulkenut 2 km koilliseen eli päätynyt Kesängin Keitaalle. Kontrolloitu 16.9.2016: 9 vuotta 6 päivää.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kotkat maassa

 Salomo- myrsky

Suomessa riehui 8.-9.6. kesämyrsky. Se laittoi metsiä matalaksi varsinkin Kittilässä ja Kolarissa. Paikoin isoja siemenpuuasentoisia männiköitä on kokonaan nurin. Torstaina 9.6. Lapissa oli lumipeite. Saman illan Ylen uutiset tiesi epäillä myrskyn heittäneen kotkanpesiä alas. Vahvistus tulikin jo seuraavana päivänä. Kotkarengastaja Kari Ketola soitti. Tuttu pesä oli maassa eikä poikasta löytynyt ensin mistään. Lopulta se löytyi kuusen alta piilosta ja sadetta pitämästä. Se oli jo täysin mustaselkäinen eli hyvin vanha poikanen. Ikä auttoi selviämään hengissä ilmalennosta, isompi poikanen osaa räpiköidä pudotusvauhtia hidastaen.

Kallo Otusmaantie

Näillä uutisilla saattoi epäillä kotkia putoilleen muuallakin.
Pari viikkoa sitten löysin Otusmaantien varren kotkien uuden vaihtopesän. Vaatimattomassa risukasassa 20 metrin korkeudella petäjässä  näkyi kaksi poikasta. Kotkat olivat muuttaneet reviirillään paikkaa kolmisen kilometriä. Niinpä pesän etsimiseen hupeni kokonainen päivä (= kotkarengastajien sisäpiirivitsi, yleensä uuden pesän hakemiseen menee vuosia).

Levottomin mielin lähdin 12.6.2016 tarkistamaan tilannetta...

Kuva: Pirjo Peltoniemi
Maassahan tämäkin poikanen oli, vaikka pesä oli hyvin  pysynyt puussa.  Toista poikasta ei tavoitettu mistään. Ehkä se oli kokenut luonnollisen poistuman jo ennen tuulen voimannäyttöä. On myös mahdollista, että toinen kotkanpoika oli maastoon kätkeytynyt, koska tämä löydettykin oli kävellyt 80 metrin päähän pesäpuulta.
Poikanen oli hyvässä kunnossa. Selvästi emot olivat ruokkineet sitä maassa. Emoja ei paikalla näkynyt, kuten ei yleensä näy isojen poikasten aikana. Tällä kotkanuorukaisella on ikää 40 päivää.
Se on siis kuoriutunut noin 4. toukokuuta ja muninta on tapahtunut noin 20.3.2016.


Rengastus

Harvoin jos koskaan on kotkapoikasen rengastus ollut näin leppoisaa. Normaalisti saa puussa pesän reunalla tasapainoilla lihakset kireänä. Kourat meillä oli yhtä isot, mutta voima vielä puuttuu tämän ikäiseltä kotkalta. Pari viikkoa myöhemmin olisi jo saatu kunnon ottelu. Tänä vuonna maakotkan värirenkaat ovat vihreitä väriltään.

Kuvat: Pirjo Peltoniemi



Kotkavuosi 2016

Maakotkilla oli odotuksissa hyvä pesintävuosi. Maaliskuu ja huhtikuu olivat lämpimiä ja ravintotilanne on ollut koko ajan paraneva: jäniskannat vahvistuivat selvästi ja kanalintukannat ovat jatkaneet nousuaan. Nyt alustavat kierrokset kotkamailla viittaavat huonoon poikasvuoteen eri puolilla Lappia. Vain paikoin tulos näyttää normaalilta. Salomo-myrsky verotti valmiiksi niukkaa poikasmäärää lisää.
Lopullinen tulos selviää ensi viikolla, kun Karin kanssa kierretään kaikki reviirit. Yhdessä olemme kulkeneet Kittilän ja Kolarin kotkanpesillä pitkään, 19. kesä nyt. Renkaisiin olemme saaneet 200 poikasta. Ainakin 20. kesä pitää jaksaa vielä ensi vuonna puuhun nousta.





Kallon maakotka

Kotkanpojalla on hyvät mahdollisuudet selvitä putoamisestaan huolimatta. Emot ovat alkaneet ruokkia sitä. Kävelyretkien päätteeksi se voi päätyä piiloon, mutta kerjää ruokaa varsinkin emot taivaalla nähdessään. Näin vanhemmilla on helppo paikallistaa maapoikanen.
Evääksi jätin takatalveen kuolleen rastaanpoikasen. Takaisin pesään ei tämän kokoista poikasta kannattanut viedä. Maassa juoksemaan tottuneena se saattaisi helposti hypätä itse pesästä alas. Eikä välttämättä yhtä hyvällä tuurilla kuin edellisessä ilmalennossa.

Selviää... tai sitten ei...

Alle kilometrin päässä oli maakuopassa viisi nälkäistä suuta ruokittavana....



lauantai 11. kesäkuuta 2016

Hiiripöllövuosi 2016

 Hiiripöllöt yllättivät tänäkin vuonna. Odotuksissa oli huipun jälkeinen hiljaiselo, ehkä vain muutamilla parhailla paikoilla pöllöt pesisivät edelleen. Mutta jo talvi näytti hiiripöllöjen jääneen Lappiin runsaslukuisina. Pesiä löysin toukokuun loppuun mennessä 20, vain hieman vähemmän kuin huippuvuonna 2015. Lisäksi soidintavia koiraita kuului ja näkyi lukuisilla reviireillä, joilta ei sittemmin muuta löytynyt.  Rengastetutuksi tuli 90 poikasta ja kuusi emoa. Yleisin poikasmäärä oli nyt 6-7,  se on kaksi vähemmän keskimäärin kuin edellisenä vuonna. Kolme pesyettä tuhoutui kokonaan tuntemattomista syistä.

Vielä lentokyvytön hiiripöllön poikanen on hyvä kiipeilemään.
Erikoinen petovuosi

Petolintujen pesinnöissä ilmeni kevään mittaan suuria alueellisia eroja Lapissa.  Myyräkannat olivat romahtaneet olemattomiin laajoilta alueilta, mutta laikuittain vielä säilyneet runsaina. Kittilässä erityisesti myyriä vielä oli pöllöjen pesintään riittävästi. Kolarissa oli jo hiljaista. Hiiripöllön pesistä 18 löytyi nyt Kittilästä ja vain kaksi Kolarista ja niistäkin toinen tuhoutui pian muninnan jälkeen. Pöntöissä oli yhdeksän pesintää, loput 11 olivat luonnonkoloissa, osa samoissa kuin viime vuonna.

Alueen kevään hyvästä myyrätilanteesta kertoo myös piekanoiden runsaus. Niiden pesiä  tuli etsimättä vastaan 12. Se on enemmän kuin mitä 30 vuoteen on näkynyt. Piekana on herkkä hylkäämään pesänsä ravinnon käydessä vähiin. Tuleva heinäkuu näyttää, miten ne onnistuvat poikastuotossaan... Puolet piekanoista rakensi pienen pesän itse, toiset omivat valmiin vanhan risupesän, yksi pari valtasi kallioseinämän muuttohaukalta.

Tuulihaukka on Lapin runsaslukuisin haukka nykyään. Niitä on pesimässä tänä kesänä enemmän kuin koskaan ennen. Pääosa kannasta pesii luonnonkoloissa, pari pesää on näkynyt risupesissä, muutama pönttö on asuttu, yksi pari on asettunut kallion hyllylle.

Kotkavuodesta piti tulla hyvä, lämpöä keväällä riitti ja jäniskanta vahvistui. Nyt näyttää siltä, että kotkilla on huonosti poikasia tai toisin paikoin enintään tavanomaisesti.

Helmipöllöjä oli keväällä vielä runsaasti reviireillään, mutta pesinnät eivät käynnistyneet kuin muutamilla pöntöillä, nekin hyvin myöhään. Renkaisiin tuli vain 15 helmipöllöä, joista neljä oli pesiviä naaraita.

Viirupöllö vahvisti kantojaan Lapissa. Rovaniemen seudulta on löytynyt  tietoni mukaan viisi pesää. Jälleen enemmän kuin koskaan ennen.Yksi löytämäni 4-munainen pesä oli kaksimetrisessä kannossa metrin korkeudella maasta.  Toisella pökkelöllä kuvan emo puolusti kahta poikastaan, sen kolmas muna jäi kuoriutumatta.

 Viirupöllö  D-282910 vartioimassa pesyettään.

Sama naaras

Hiiripöllöemoja pyydystin pesistä kahdeksan naarasta. Kahdella niistä oli rengas ennestään.
Kittilän Kallon Hautavuomassa oli pöntössä varhainen pesintä viime vuoden tapaan.
Voi helposti olettaa saman koiraspöllön pitävän reviiriä hallussaan useamman vuoden. Yllätys sensijaan oli, että hautova naaras pöntössä 27.4.2016 oli sama kuin viime vuonna: HH 05689. Pesässä oli toukokuussa rengastettavissa kahdeksan poikasta.
 Nyt on mielenkiintoista seurata, miten monta vuotta pöllöt pystyvät pesimään peräkkäin tässä samassa pöntössä? Laimeimpinakin pöllövuosina niitä aina jossakin on yrittämässä lisääntyä.


Maahanmuuttaja Ruotsista

Kolarin Ylläsjärven Ylläslompolossa pesivät hiiripöllöt palokärjenkolossa männyssä viime vuoden tapaan. Pyydystin naaraan 14.5.2016. Sillä oli outo rengas: STOCHOLM 9089368!
Se oli rengastettu Ruotsin Överkalixissa viisi vuotta aikaisemmin (31.5.2011) pesäpoikasena. Siirtymä Ylläsjärvelle oli 112 kilometriä. Nyt pariskunnalla varttui viisi poikasta lintutornilta lähtevän luontopolun varrella. Siellä sai moni utelias varoa päätään pöllöjen puolustaessa jälkikasvuaan.


Hiiripöllön pesäpaikat

Hiiripöllön mieluisin pesäpaikka on vanha palokärjenkolo, tänä vuonna yhdeksän pesää. Matala kolo on yleensä ollut suosittu, mutta nyt oli asuttuna  viisi normaalisyvyistä koloa. Kaksi pesää oli lahon koivupökkelön huipussa. Toiseen näistä ei voinut kiivetä, pökkelö oli liian huojuva. Tavoittelin poikasia maastosta rengastettavaksi toisella käynnillä, mutta paikka olikin autio: löytyi vain syötyjen poikasten siipiä pesäpuun alta. Ilmeisesti jokin petolintu tai näätä oli tyhjentänyt poikaspesän.

Hiiripöllölle voi tehdä myös "tekopesiä". Vuonna 2015 sain pöllön pesimään kahteen lahopuun nokkaan, joihin itse olin työstänyt sopivan syvennyksen. Etua tästä lienee vain rengastajalle: pökkelön saa valita niin, että se kestää kiipeämisen. Hiiripöllö osaa itse kaivaa kuopan lahopuuhun.

 Pönttöpesinnät  ovat toistaiseksi olleet vähemmistönä, mutta nyt niitä oli yhdeksän, sama määrä kuin palokärjenkoloissa. Näyttää siltä, että kerran pöntössä pesittyään pöllö valitsee saman pöntön uudestaan. Ja pöntössä varttuneet uudet sukupolvet eivät välttämättä enää näe palokärjenkolon tarjoavan mitään etua.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kesängin Keitaalla ennätyksiä

Vuosi sitten raportoin Ylläksen seudun merkittävimmistä kuukkelikertymistä. Historiallisesti paras paikka, Äkäslompolon Kesänkijärven itäpää, Kesängin Keidas (latukahvilan nimi) näytti silloin hiipuvalta. Paikalla oli keväällä 2015 vain seitsemän kuukkelia. Aikaisempina vuosina kahvilan pihassa on usein saanut päivän aikana lukea 15 eri yksilön renkaat.
Kesängin taika pitää taas! Keitaalla ja sen viereisellä laavulla sain lukea 28.3.2016 ja 30.3.2016 peräti 19 eri kuukkelia. Linnut olivat molempina päivinä tasan samoja.

Vanhoja lintuja

Yli 10 vuotta vanhat linnut ovat tutkimuksen myötä osoittautuneet harvinaisiksi. Ennen näitä päiviä tiesin sellaisia vain puolenkymmentä. Nyt niitä löytyi samalta istumalta kuusi. Moni on ollut kateissa vuosia, yksi jopa 10 vuotta ja viisi päivää!
Tai ehkä olen senkin vilaukselta pari kertaa nähnyt, mutta en ole tunnistanut. Olin näet rengastanut kuukkelin pelkällä alumiinirenkaalla heti tutkimuksen alkupäivinä, jolloin en vielä ollut saanut keltaisia lukurenkaita. Sittemmin parissa kohtaamisessa lintu on ollut niin arka, etten ole saanut sitä uudelleen kiinni. Käytöksensä ja vasemman nilkan B-renkaan perusteella olen ollut tietoinen linnun olemassaolosta.

Vanhus B-131973

Kuukkeli sai renkaan 25.3.2006. Se oli silloin jo vanha lintu, joten todellinen ikä ei ole tiedossa. Kokomittausten mukaan se on koiras. Vanhuuttaan lintu on saanut erikoistuntomerkin, jolla se erottui kaukaa 19 kuukkelin joukosta: silmien ympärillä on hyöhenyksessä harmaanvalkoiset renkaat. Samanlaista en ole koskaan ennen nähnyt, vaikka kädessäni on käynyt lähes 1700 kuukkelia. Ei ole tiedossa, voisiko  myös naaraskuukkeli kehittää seniilit renkaat silmilleen, jos ikivanhaksi elää.
B-131973 LENNOSSA. HUOMAA VALKOINEN SILMÄRENGAS.  KUVA JUHA MÄLKÖNEN.

Vanhus haki vain kerran makkaranpalan kädestä 28.3. ja häipyi sitten loppupäiväksi. Myös 30.3. lintu kävi muita harvemmin ruokinnalla. Haavin alta maasta se ei suostunut ruokaa hakemaan. Muisto 10 vuoden takaa? Mutta kädelle se laskeutui sekunniksi noutoruokaa napatakseen. Ja joutui poimituksi mittauksia ja ennen kaikkea B-renkaansa lukua varten. Lisäsin oikeaan nilkkaan lukurenkaan F6R varmuuden vuoksi, vaikka linnulla on ainutlaatuinen värituntomerkki omasta takaa.
IKIVANHA VALKOSILMÄ SAI LUKURENKAAN.   KUVA JUHA MÄLKÖNEN.

Vanha pariskunta

Keitaalla touhusi edelleen kuukkelipari P73 + V07. Naaras P73 on syntynyt vuonna 2006, iältään 11 kalenterivuotta (kv) siis. Koiras V07 on tätä vanhempi (+11kv), se oli vanha jo rengastettassa v.2006.
P73 on yhä herkkä vihellykselleni, se lentää metsästä suoraan kädelle, vaikka paikalla ei näyttäisi olevan yhtään lintua.  Kesy on myös V07, sen tunnistaa Kesängin Keitaalla siitä, että se on paikan ainoa kuukkeli, jonka keltainen rengas on vasemmassa jalassa (muilla oikeassa).

Kolme muuta vanhaa

Yllättäen paikalla oli vuosien tauon jälkeen taas P82 (B-132305),  naaras +11kv. Se on rengastettu vanhana lintuna samalla paikalla, todellinen ikä on tuntematon.
Naaraskuukkeli Z35 (A-692134) on rengastettu myös vanhana Kesänginlehdossa 2 km päässä, ikä +10kv. Ylläksen Varkaankurusta- samoin 2 km matkan takaa- on lähtöisin koiraskuukkeli V05 (A-692157), se on syntynyt ja rengastettu v.2007, ikä 10kv.

Nuoremmat 13 kuukkelia

H95 ja PX1 (+7kv ikäisiä)
VV4 ja VH2 (6kv ikäisiä)
UP1 (5kv)
A1R, A3R, A8V ja A5N (3kv ikäisiä eli vuonna 2014 syntyneitä)
F7P (+2kv)
F8N, F3R ja F4R (2kv ikäisiä eli vuonna 2015 syntyneitä)

Pitkän iän salaisuus?

Miksi juuri Kesängin Keitaalta löytyvät vanhimmat kuukkelit? Mielestäni syy löytyy ruokavaliosta. Makkarasta. Paikalla on pitkät perinteet turistien harjoittamasta ruokinnasta talviaikaan.
Luonnonolot ovat talvisin ankarat kuukkeleille, jotka joutuvat sinnittelemään syksyllä tekemiensä kätköjen turvin. Ruoka puiden oksistossa on jäistä ja usein lumen alla tavoittamattomissa.
Ihmisten ruokaan turvautuvat kuukkelit näyttävät elävän pidempään. Kuukkeli sietää makkaraa toisin kuin ihminen. Sen fysiologia ei tunne ylipainoa, kolesteroliongelmaa eikä suolan aiheuttamaa verenpaineen nousua.
Kuukkelin paino pysyy ihmeellisen vakiona muutaman gramman haarukassa, vaikka se hakisi tulilta puoli kiloa makkaraa päivässä. Lähes kaikki ruoka kannetaan kätköön. Kevättalvella tehdyt suuret varastot Kesängin Keitaalla jäänevät pääosin  hyödyntämättä emojen siirtyessä pesimään 1-3 kilometrin päähän.



KOIRAS  +7kv PX1 ATERIOI.    KUVA JUHA MÄLKÖNEN.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Kuukkelikuvia-Some Pictures of Siberian Jay






MINERVANPÖLLÖ ON OUTO, RUOKA EI KELPAA. MUUTEN PÖLLÖ ON KUUKKELIN MIELESTÄ RAUTAA.




LINTUMAALARI PAAVO LAINEEN KUUKKELI ON AITO. SEN PITÄÄ JALOITELLA VÄLILLÄ.


UUSI PÖNTTÖLAJI? TOISTAISEKSI KUUKKELILLE ON AIVAN SAMA ONKO PÖNTÖSSÄ REIKÄ VAI EI.



KUUKKELI SELVITTELEE OMISTUSSUHTEITAAN KOTIMAISEN KAUNOKIRJALLISUUDEN AVULLA.


KUUKKELI SUREE LATUKONEEN ALLE JÄÄNYTTÄ PÖLLÖÄ.


PÄÄSIÄISENÄ HERKUTELLAAN. MÄMMI VAIN EI MAISTU.



KUUKKELI ON VARISLINTU, EI MIKÄÄN VISKISIEPPO. TEQUILA ONKIN ERI ASIA.


KUUKKELI LUKEE VAIN OMAA LEHTEÄÄN, LAPIN MERKITTÄVINTÄ LINTULEHTEÄ.


SIELUNVELJET ON KUUKKELIN  SUOSIKKIYHTYE. VIRSISTÄ MIELUISIN ON "JOUTUKAA SIELUT".
TÄMÄN VUOKSI KUUKKELIA SANOTAAN SIELUNLINNUKSI.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Kuukkeli-paikkalintu

Suuria odotuksia

Lukurengastettujen kuukkelien määrän kasvaessa aloin innolla odottaa projektista tuloksia. Oletuksena oli, että nuoret kuukkelit hajaantuvat ympäriinsä pitkin poikin tutkimusaluetta ja niitä tapaisi yllättävistä paikoista koko ajan. Toisin kävi. Kuukkeli on totisesti enemmän paikkalintu kuin uskoin. Rengastettuja kuukkeleita on Ylläksen ympäristössä 1601. Niistä on uudelleen havaittu 734 yksilöä vuoden 2015 lopppuun mennessä. Mistä ne on löydetty?

Vastaus on melko lyhyt: rengastuspaikalta tai 1-3 kilometrin päästä, harvoin enää 3-4 kilometrin matkan takaa.

Vain seitsemän kuukkelia on löytynyt yli 5 kilometrin etäisyydeltä, näistä harvinaisista poikkeusyksilöistä on tapausselostukset tässä tekstissä. Edelleen vain kolme rengaskuukkelia oli kulkenut 4-5 km. Loput eli 98,6% kuukkeleista olivat joko paikallaan tai siirtyneet enintään 3-4 kilometriä.

Tuloksen luotettavuus

Alueen reunalta poispäin tutkimusalueelta liikkuneet kuukkelit ovat tietysti kadonneet tavoittamattomiin. Suurimmalla osalla linnuista on silti ollut mahdollisuus tulla havaituksi, vaikka ne olisivat liikkuneet 20-30 km. Yli 5 kilometrin siirtymiä on vain 1% kaikista kontrolleista. Tutkimusalueen ytimessä ei myöskään juuri yli 3 km:n ylityksiä tapahtunut, vaikka sieltä lähdettäessä uudelleen löytyminen oli todennäköistä aina 20 kilometriin saakka. Näin ollen pidän tulosta luotettavana: nuoret kuukkelit jäävät 1-3 kilometrin päähän synnyinreviiristään. Vanhat kuukkelit ovat paikkalintuja. Tätä sääntöä vahvistamaan tarvitaan poikkeus ja sellainen toki ilmeni.

Kuukkelilla ei ole tarvetta vaeltaa

Kuukkelin monipuolinen ruokavalio takaa sen, että ravintoa on aina saatavissa eikä ruuan vuoksi tarvitse asuinaluetta vaihtaa. Ainoat syyt muuttaa paikkaa ovat puolison etsiminen ja oman reviirin valtaaminen. Joskus pesämetsä hakataan alta pois. Tiheän kannan alueella kuukkelin pariutuminen on helppoa. Puoliso löytyy viimeistään 2-3 kilometrin päästä, onhan kaikki ilmansuunnat huomioiden tällä etäisyydellä yleensä 10 muuta reviiriä.  Emojen vaihtuminen (kuolevuus) on suurta, mikä vapauttaa paikkoja nuorille linnuille.
Havainnot eteläisen Suomen harvan kuukkelikannan alueelta viittaavat siellä kuukkelien pidempiin siirtymiin parin löytämiseksi.


Kuvassa vasemmalla on Suomen useimmin luettu kuukkeli UJ7.


Vanha naaras vaihtaa reviiriä

Kolarin Kurtakkoselässä sai kuukkelinaaras renkaan B-132332 lokakuussa 2006. Lintu painoi 82 grammaa, siipimitta oli 138 mm, selvä naaras siis. Sukupuoli varmistui myöhemmin sulasta saadusta DNA-näytteestä. Sen lukurenkaalla Z06 ei ollut myöhemmin juuri käyttöä. Tämä kuukkeli on nimittäin innokas ryntäämään aina katiskaan sisään sen nähdessään. Pyydystinkin sen vuosittain samalta paikalta. Sen paino vaihteli 78-84 gramman välillä eri vuosina. Ruokintapaikka oli ilmeisesti osunut reviirin ytimeen, koska linnut löysivät rasvan aina parissa tunnissa sen esille laitosta.

Elokuussa 2014 rasva jäi paikalla yllättäen koskemattomaksi ja säilyi sellaisena koko syksyn. Tulkitsin emojen kuolleen, mutta olin siinä päätelmässä vain puoliksi oikeassa.
Ylläsjärvi-Kittilä tien varressa Ruottamassa meni  27.9.2014 neljän linnun seurueesta ensimmäisenä katiskaan vanha naaras. Sillä oli renkaat B-132332 ja Z06! En olisi varmaan myöhemmin luottanut havaintooni, jos se olisi jäänyt pelkkään lukurenkaan kiikarointiin. Mutta nyt lintu oli jälleen kädessä, pakko oli uskoa! Kuukkelinaaras oli siirtynyt Kurtakkoselästä 31 km koilliseen Kittilän puolelle. Se on pisin siirtymä kuukkelille tutkimuksissani. Lintu oli pariutunut ennestään renkaattoman koiraan kanssa ja niillä oli kaksi saman kesän poikasta mukanaan.

Hämmästyttävä oli myös jatko. Seuraavana vuonna 2015 elokuun 12. päivänä meni entisellä paikalla Kurtakkoselässä katiskaan taas tuttu lintu: Z06! Nyt se painoi tasan 80 grammaa, siipimitta oli 140 mm.
Kuukkeli oli palannut vanhalle reviirille 31 km päähän tekemältään vuoden retkeltä. Parinaan sillä oli taas uusi renkaaton koiras ja nyt mukana kulki yksi poikanen.

Pariutuminen kauemmaksi

Kittilän Lainiojokivarressa rengastin 24.10.2010 naaraskuukkelin RN1, joka oli syntynyt edellisenä vuonna. Se kulki siis emojensa mukana vielä toisena syksynään. Paikka oli lähellä Uusi-Raappanan vanhaa taloa. Lainion Lumikylässä sai 18.9.2011 renkaan VA5, saman vuoden koiraspoikanen. Näiden kahden pyyntipaikan väli on linnuntietä vain 1080 metriä, mutta silti ruokailemassa ei ole koskaan käynyt sama seurue molemmissa kohteissa.
RN1 ja VA5 löytyivät pariutuneena 17.3.2013 Villenkämpältä. Tämä hiihtäjien lepopysäkki sijaitsee runsas 6 kilometriä pohjoiseen pitkin Lainiojokivartta kummankin linnun rengastuspaikalta. Kuukkelit perustivat  alueelle oman reviirin: ne on luettu paikalla myös keväinä 2014 ja 2015.

Kalloon etäisyyttä

Vuonna 2011 syntynyt koiraskuukkeli sai lukurenkaan SK5 Kallon länsipuolella Riipisenlehdossa 27.8.2011. Se saapui retkeilijöiden tulille 30.3.2014 kylän itäpuolella 6 kilometrin päässä vanhempiensa reviiriltä. Kallosta on aina ollut hyvä ponnistaa maailmalle.

Toiseksi pisin siirtymä

Kurtakkoselän Raidanlehdossa  rengastin 15.8.2009 kuukkelinaaraan A67. Se asettui valitsemalleen  reviirille Ylläsjärvelle 12,5 km päähän, melkein mökilleni. Hyvä vain, ettei tullut perille asti, muuten olisi saanut epäillä salamatkustusta autossani.
Ensimmäinen jälleennäkeminen oli 31.7.2011 Palokannontievassa ja sen jälkeen lintu on ollut tavattavissa joka syksy samassa paikassa.

Kolmanneksi pisin

Muonion Tiuraselässä 30.8.2013 sai saman vuoden naaraspoikanen lukurenkaan XR0. Sen löysin Kittilän Pyhäjärven laavupaikalta 17.9.2015 ja myöhemmin samalta syksyltä linnusta tuli muitakin yleisöilmoituksia. Tämä kuukkeli on vaihtanut paikkaa 9,5 kilometriä.

Tunturista toiseen

Kuukkelikoiras VF2 syntyi Yllästunturin etelärinteellä Palovaarassa vuonna 2011. Lukurenkaansa se sai 6.11.2011. Tavoitin sen Kesängin laidasta 28.9.2013. Se oli pariutunut siellä paikallisen naaraan kanssa. Kartta näyttää etäisyydeksi 6 kilometriä, mutta välissä on Ylläs huippuineen, kiertomatkaa lienee kertynyt pidemmälti.