Kotkat maassa

 Salomo- myrsky

Suomessa riehui 8.-9.6. kesämyrsky. Se laittoi metsiä matalaksi varsinkin Kittilässä ja Kolarissa. Paikoin isoja siemenpuuasentoisia männiköitä on kokonaan nurin. Torstaina 9.6. Lapissa oli lumipeite. Saman illan Ylen uutiset tiesi epäillä myrskyn heittäneen kotkanpesiä alas. Vahvistus tulikin jo seuraavana päivänä. Kotkarengastaja Kari Ketola soitti. Tuttu pesä oli maassa eikä poikasta löytynyt ensin mistään. Lopulta se löytyi kuusen alta piilosta ja sadetta pitämästä. Se oli jo täysin mustaselkäinen eli hyvin vanha poikanen. Ikä auttoi selviämään hengissä ilmalennosta, isompi poikanen osaa räpiköidä pudotusvauhtia hidastaen.

Kallo Otusmaantie

Näillä uutisilla saattoi epäillä kotkia putoilleen muuallakin.
Pari viikkoa sitten löysin Otusmaantien varren kotkien uuden vaihtopesän. Vaatimattomassa risukasassa 20 metrin korkeudella petäjässä  näkyi kaksi poikasta. Kotkat olivat muuttaneet reviirillään paikkaa kolmisen kilometriä. Niinpä pesän etsimiseen hupeni kokonainen päivä (= kotkarengastajien sisäpiirivitsi, yleensä uuden pesän hakemiseen menee vuosia).

Levottomin mielin lähdin 12.6.2016 tarkistamaan tilannetta...

Kuva: Pirjo Peltoniemi

Maassahan tämäkin poikanen oli, vaikka pesä oli hyvin  pysynyt puussa.  Toista poikasta ei tavoitettu mistään. Ehkä se oli kokenut luonnollisen poistuman jo ennen tuulen voimannäyttöä. On myös mahdollista, että toinen kotkanpoika oli maastoon kätkeytynyt, koska tämä löydettykin oli kävellyt 80 metrin päähän pesäpuulta.
Poikanen oli hyvässä kunnossa. Selvästi emot olivat ruokkineet sitä maassa. Emoja ei paikalla näkynyt, kuten ei yleensä näy isojen poikasten aikana. Tällä kotkanuorukaisella on ikää 40 päivää.
Se on siis kuoriutunut noin 4. toukokuuta ja muninta on tapahtunut noin 20.3.2016.

Rengastus

Harvoin jos koskaan on kotkapoikasen rengastus ollut näin leppoisaa. Normaalisti saa puussa pesän reunalla tasapainoilla lihakset kireänä. Kourat meillä oli yhtä isot, mutta voima vielä puuttuu tämän ikäiseltä kotkalta. Pari viikkoa myöhemmin olisi jo saatu kunnon ottelu. Tänä vuonna maakotkan värirenkaat ovat vihreitä väriltään.

Kuvat: Pirjo Peltoniemi

Kotkavuosi 2016

Maakotkilla oli odotuksissa hyvä pesintävuosi. Maaliskuu ja huhtikuu olivat lämpimiä ja ravintotilanne on ollut koko ajan paraneva: jäniskannat vahvistuivat selvästi ja kanalintukannat ovat jatkaneet nousuaan. Nyt alustavat kierrokset kotkamailla viittaavat huonoon poikasvuoteen eri puolilla Lappia. Vain paikoin tulos näyttää normaalilta. Salomo-myrsky verotti valmiiksi niukkaa poikasmäärää lisää.
Lopullinen tulos selviää ensi viikolla, kun Karin kanssa kierretään kaikki reviirit. Yhdessä olemme kulkeneet Kittilän ja Kolarin kotkanpesillä pitkään, 19. kesä nyt. Renkaisiin olemme saaneet 200 poikasta. Ainakin 20. kesä pitää jaksaa vielä ensi vuonna puuhun nousta.

Kallon maakotka

Kotkanpojalla on hyvät mahdollisuudet selvitä putoamisestaan huolimatta. Emot ovat alkaneet ruokkia sitä. Kävelyretkien päätteeksi se voi päätyä piiloon, mutta kerjää ruokaa varsinkin emot taivaalla nähdessään. Näin vanhemmilla on helppo paikallistaa maapoikanen.
Evääksi jätin takatalveen kuolleen rastaanpoikasen. Takaisin pesään ei tämän kokoista poikasta kannattanut viedä. Maassa juoksemaan tottuneena se saattaisi helposti hypätä itse pesästä alas. Eikä välttämättä yhtä hyvällä tuurilla kuin edellisessä ilmalennossa.

Selviää... tai sitten ei...

Alle kilometrin päässä oli maakuopassa viisi nälkäistä suuta ruokittavana....

Hiiripöllövuosi 2016

 Hiiripöllöt yllättivät tänäkin vuonna. Odotuksissa oli huipun jälkeinen hiljaiselo, ehkä vain muutamilla parhailla paikoilla pöllöt pesisivät edelleen. Mutta jo talvi näytti hiiripöllöjen jääneen Lappiin runsaslukuisina. Pesiä löysin toukokuun loppuun mennessä 20, vain hieman vähemmän kuin huippuvuonna 2015. Lisäksi soidintavia koiraita kuului ja näkyi lukuisilla reviireillä, joilta ei sittemmin muuta löytynyt.  Rengastetutuksi tuli 90 poikasta ja kuusi emoa. Yleisin poikasmäärä oli nyt 6-7,  se on kaksi vähemmän keskimäärin kuin edellisenä vuonna. Kolme pesyettä tuhoutui kokonaan tuntemattomista syistä.

Vielä lentokyvytön hiiripöllön poikanen on hyvä kiipeilemään.

Erikoinen petovuosi

Petolintujen pesinnöissä ilmeni kevään mittaan suuria alueellisia eroja Lapissa.  Myyräkannat olivat romahtaneet olemattomiin laajoilta alueilta, mutta laikuittain vielä säilyneet runsaina. Kittilässä erityisesti myyriä vielä oli pöllöjen pesintään riittävästi. Kolarissa oli jo hiljaista. Hiiripöllön pesistä 18 löytyi nyt Kittilästä ja vain kaksi Kolarista ja niistäkin toinen tuhoutui pian muninnan jälkeen. Pöntöissä oli yhdeksän pesintää, loput 11 olivat luonnonkoloissa, osa samoissa kuin viime vuonna.

Alueen kevään hyvästä myyrätilanteesta kertoo myös piekanoiden runsaus. Niiden pesiä  tuli etsimättä vastaan 12. Se on enemmän kuin mitä 30 vuoteen on näkynyt. Piekana on herkkä hylkäämään pesänsä ravinnon käydessä vähiin. Tuleva heinäkuu näyttää, miten ne onnistuvat poikastuotossaan... Puolet piekanoista rakensi pienen pesän itse, toiset omivat valmiin vanhan risupesän, yksi pari valtasi kallioseinämän muuttohaukalta.

Tuulihaukka on Lapin runsaslukuisin haukka nykyään. Niitä on pesimässä tänä kesänä enemmän kuin koskaan ennen. Pääosa kannasta pesii luonnonkoloissa, pari pesää on näkynyt risupesissä, muutama pönttö on asuttu, yksi pari on asettunut kallion hyllylle.

Kotkavuodesta piti tulla hyvä, lämpöä keväällä riitti ja jäniskanta vahvistui. Nyt näyttää siltä, että kotkilla on huonosti poikasia tai toisin paikoin enintään tavanomaisesti.

Helmipöllöjä oli keväällä vielä runsaasti reviireillään, mutta pesinnät eivät käynnistyneet kuin muutamilla pöntöillä, nekin hyvin myöhään. Renkaisiin tuli vain 15 helmipöllöä, joista neljä oli pesiviä naaraita.

Viirupöllö vahvisti kantojaan Lapissa. Rovaniemen seudulta on löytynyt  tietoni mukaan viisi pesää. Jälleen enemmän kuin koskaan ennen.Yksi löytämäni 4-munainen pesä oli kaksimetrisessä kannossa metrin korkeudella maasta.  Toisella pökkelöllä kuvan emo puolusti kahta poikastaan, sen kolmas muna jäi kuoriutumatta.

 Viirupöllö  D-282910 vartioimassa pesyettään.

Sama naaras

Hiiripöllöemoja pyydystin pesistä kahdeksan naarasta. Kahdella niistä oli rengas ennestään.
Kittilän Kallon Hautavuomassa oli pöntössä varhainen pesintä viime vuoden tapaan.
Voi helposti olettaa saman koiraspöllön pitävän reviiriä hallussaan useamman vuoden. Yllätys sensijaan oli, että hautova naaras pöntössä 27.4.2016 oli sama kuin viime vuonna: HH 05689. Pesässä oli toukokuussa rengastettavissa kahdeksan poikasta.
 Nyt on mielenkiintoista seurata, miten monta vuotta pöllöt pystyvät pesimään peräkkäin tässä samassa pöntössä? Laimeimpinakin pöllövuosina niitä aina jossakin on yrittämässä lisääntyä.


Maahanmuuttaja Ruotsista

Kolarin Ylläsjärven Ylläslompolossa pesivät hiiripöllöt palokärjenkolossa männyssä viime vuoden tapaan. Pyydystin naaraan 14.5.2016. Sillä oli outo rengas: STOCHOLM 9089368!
Se oli rengastettu Ruotsin Överkalixissa viisi vuotta aikaisemmin (31.5.2011) pesäpoikasena. Siirtymä Ylläsjärvelle oli 112 kilometriä. Nyt pariskunnalla varttui viisi poikasta lintutornilta lähtevän luontopolun varrella. Siellä sai moni utelias varoa päätään pöllöjen puolustaessa jälkikasvuaan.


Hiiripöllön pesäpaikat

Hiiripöllön mieluisin pesäpaikka on vanha palokärjenkolo, tänä vuonna yhdeksän pesää. Matala kolo on yleensä ollut suosittu, mutta nyt oli asuttuna  viisi normaalisyvyistä koloa. Kaksi pesää oli lahon koivupökkelön huipussa. Toiseen näistä ei voinut kiivetä, pökkelö oli liian huojuva. Tavoittelin poikasia maastosta rengastettavaksi toisella käynnillä, mutta paikka olikin autio: löytyi vain syötyjen poikasten siipiä pesäpuun alta. Ilmeisesti jokin petolintu tai näätä oli tyhjentänyt poikaspesän.

Hiiripöllölle voi tehdä myös "tekopesiä". Vuonna 2015 sain pöllön pesimään kahteen lahopuun nokkaan, joihin itse olin työstänyt sopivan syvennyksen. Etua tästä lienee vain rengastajalle: pökkelön saa valita niin, että se kestää kiipeämisen. Hiiripöllö osaa itse kaivaa kuopan lahopuuhun.

 Pönttöpesinnät  ovat toistaiseksi olleet vähemmistönä, mutta nyt niitä oli yhdeksän, sama määrä kuin palokärjenkoloissa. Näyttää siltä, että kerran pöntössä pesittyään pöllö valitsee saman pöntön uudestaan. Ja pöntössä varttuneet uudet sukupolvet eivät välttämättä enää näe palokärjenkolon tarjoavan mitään etua.